Kaksi viikkoa kotona ja yksi töissä
Heh, nyt kun otsikkoa tarkemmin ajattelin, niin ehkä se liippaa hieman liian lähellä korona-aihetta, mutta minkäs teet. Click-baiting, anyone?
Kaksi viikkoa tuli täyteen kotona asumista, eli siitä, kun muutimme takaisin omistusasuntoomme. Miehen tehtyä remonttia, niin on kuin olisi muuttanut taas hieman uuteen kotiin. Sauna on vain varjo siitä epämiellyttävästä ja kuluneesta, joka meillä oli, ja kylpyhuonekin tuntuu raikkaalta, kun harmaa-valkoisiin lattialaattoihin ei ole yhdistetty vaaleanpunaista seinäkaakelia (ah, mikä yhdistelmä se olikaan!). Keittiön vaaleanpunaiset kaakelit saivat myös värinvaihdon, ja puiset pöytätasot päällystettiin dc-fixillä, joten ne näyttävät nyt marmorisilta. Muuten keittiö kyllä saa hermoni kiristymään epäkäytännöllisine ratkaisuineen, mutta onpahan potkua säästää keittiöremonttiin!
Tällä viikolla aloitin myös työt uudestaan, vanhassa työpaikassani. Kun on kaksi vuotta tehnyt istumatyötä, niin ai että on kaikki lihakset jumissa nyt, kun työ onkin taas fyysistä! Juuri laskin, että kiskoin sitten perässäni 160 kiloa, jotka olin ensin kyytiin nostanut. Liekö siis ihme, että jumittaa. Mutta ehkä kroppa tästä taas tottuu siihenkin lystiin, ja mieli arvostaa, kun ei tarvitse stressata rahasta.
Opinnäytetyökin lähti voimalla vauhtiin, nyt tuntuu olevan puhtia senkin kirjoittamiseen, mikä on kaikin puolin hyvä. Olen erittäinen iloinen ohjaavasta opettajastani, jolla on hyviä vinkkejä ja joka osaa potkia minua juuri sopivissa määrin. Lisäksi hänen mielestään on vain erinomaista, ettei minulla ole arvosanatavoitetta, vaan tavoite on valmistuminen. Opettaja omaan makuuni! Arvosanat ovat yliarvostettuja.
Mielenkiintoista kyllä, henkisestikin on mennyt nyt melko hyvin. Pientä stressiä oli yhdessä vaiheessa, kun panikoin rahasta ja valmistumisesta, mutta nyt tuntuu taas hyvältä. Korona ei vaikuta omaan mielenterveyteen mitenkään, enemmän pelkään norovirusta, joka sekin edelleen taitaa jyllätä Suomessa. Toki olen muutenkin paremmassa asemassa, kun en suoranaisesti kuulu riskiryhmiin, mutta kuka sitä nyt minkäänlaista influenssaa toivoisi.
Fun fact: Vuonna 2009 matkustin marraskuussa Japanissa ystäväni kanssa. Tuolloin oli lokakuussa ollut suurin piikki sikainfluenssan ja influenssa-A:n osalta (20% väestöstä saanut tartunnan), eli molemmat jylläsivät vielä marraskuussakin. Selvisimme molemmat taudeitta! Tämä on mielestäni hyvä osoitus hygienian merkityksestä, Japanikin on tunnettu korkeasta hygieniatasosta.
Muistakaa siis pestä käsiä!