Minä rakastan minua

Vuosi sitten ehdotin ystävilleni I Love Me -messuilla käyntiä, jotta meidän tulisi tavattua. Saisimme vaihtaa kuulumisia ja kierrellä katsomassa kauneuteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Päivä oli niin hauska, että päätimme toistaa tapaamisen tänäkin vuonna, ja siksipä suuntasimme taas lauantaina kohti Helsingin Messukeskusta.

Itse olen ollut hyvin innostunut ihonhoidosta viime vuosina, ihan jo vain siksi, että haaveilen ihosta, joka ei meikkiä kaipaa. Siksi nämä kauneuden, muodin ja hyvinvoinnin messut kiinnostavatkin. Tänä vuonna messuilla oli otettu huomattavasti enemmän huomioon vastuullisuutta, eli keskustelupaneeleja oli vastuullisesta muodista ja mm. Weecosilla oli oma alueensa, jossa vastuullisten suomalaisbrändien vaatteet ja asusteet pääsivät esille. Myös kosmetiikan mikromuovista löytyi puhetta.

Messut kuitenkin toisaalta ovat iso osa kulutusjuhlaa, kävijöitä houkutellaan ostamaan mahtavilla (tai ”mahtavilla”) tarjouksilla. Moni lähtee messuilta kädet vääränä kasseista ja kaiken näköisiä lipukkeita ja lappuja jaellaan messuilla surutta. Näistäkin iso osa menee sitten roskiin ja rohkenen epäillä, että moni tekee ostoksia, jotka eivät koskaan päädy käyttöön.

Juuri siksi päätin itse jo etukäteen, etten osta mitään, mitä en tarvitse. Poikkeukseksi annoin itselleni luvan ostaa Mine Güngörin korvakorut tai muun korun, koska merkin korut ovat aivan upeita. Mikäli siis löytyy juuri sellainen, jota jää hipelöimään pitkäksi aikaa, ja josta ei saa silmiään irti.

Kuinka hyvin tämä päätös sitten piti?

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että ihan pelkillä Güngörin koruilla en päässyt, mutta kuitenkin suhteellisen pienellä kulutuksella. Ostin tuotteita, joiden tiedän tulevan käyttöön.

Nordic Beauty Importin pisteellä oli sopivasti tarjous TonyMolyn Pocket Bunny – Moist Mist -tuotteesta, joka on itselläni käytössä sekä aamu- että iltarutiinissa. Lisäksi käytän sitä meikin päällä kiinnitykseen ja se on miellyttävä virkistäjä myös kesken päivää, etenkin kesäisin. Siinä on ihana, persikkainen tuoksu ja se levittyy hienona suihkeena kasvoille. Tämän lisäksi ostin testiin TonyMolyn ripsivärin, jonka kestävyydestä olen kuullut kehuja. Oma nykyinen ripsivärini onkin juuri kohta tiensä päässä. TonyMolya Suomessa myyvät mm. Stockmann, Bearel ja Eleven.

Luonnonkosmetiikkapuolelta ostin Murumurun C-vitamiiniseerumin, johon ihastuin heti testatessa. Se levittyy ja imeytyy hienosti, tuntui riittoisalta ja tuoksu oli aivan ihana! C-vitamiiniseerumi onkin ollut ostoslistalla, mutten ollut vielä löytänyt sopivaa. Murumuru on kotimainen luonnonkosmetiikkamerkki, ja heidän tuotteensa ovat vielä täysin kohtuuhintaisia. Hintaluokka on samaa kuin vaikka Lumenella. Tulen varmasti testaamaan muitakin heidän tuotteitaan, kun seuraavaksi tulee tarve täydentää ihonhoitotuotteita tai kosmetiikkaa. Ystäväni osti heiltä kasvovoiteen, joten kyselen häneltä sitten kokemuksiaan siitä. Kohta onkin aika ostaa kasvovoide…

Toinen luonnonkosmetiikkatuote, jonka ostin, oli Benecosin BB-voide. Vakuutuin siitä, kuinka hyvin se levittyi ja kuinka kerrankin löysin tarpeeksi vaalean sävyn! BB-voiteiden sävyt ovat pääasiassa olleet minulle liian tummia. Se ei tahmannut ja sulautui kauniisti. Benecos on merkki, jota pitäisi löytyä ihan Citymarketeista ja se myös kuului sarjaan ”edulliset luonnonkosmetiikkatuotteet”. Ystäväni ihastui yhteen heidän huulipunansa sävyyn, mutta jätti punan hyllyyn, kun se lähti kädeltäkin yhdellä pyyhkäisyllä. Ei kovin hyvä ominaisuus huulipunalle.

Luonnonkosmetiikkapuolelta mieleen jäivät myös Luonkos-tuotesarjan öljypuhdistuskakut ja Hetkinen-merkin tuotteet. Ihastelimme myös Inkuton shampoo- ja hoitoainepaloja. Näistä yhdeltäkään ei tällä kertaa tullut ostettua mitään, mutta saatanpa tulevaisuudessa ostaa heidänkin tuotteita. Inkuto oli minulle jo ennestään tuttu, sillä olen heidän mustasaippuaansa käyttänyt, ja suosittelenkin sitä kaikille.

Jos tällä rehellisyyslinjalla jatketaan, niin oikeastaan aikalailla hyppäsimme terveys-osaston yli. Siellä kun näytteilleasettajina oli lähinnä lisäravinnekauppiaita yms, niin emme kokeneet sitä niin kiinnostavaksi. Ruokapuolella kävimme haistelemassa vegaanisia uutuuksia ja juomassa lasilliset kuohuviiniä.

Kävimme toki nauttimassa lounaan Messukeskuksen (tai Fazerinhan tuo on) Hav a Java -kahvilassa ja vaihdoimme siinä kuulumisia ja samalla viihdytimme vieressä istuvaa vauvaa. Kyseinen vauva alkoi nimittäin itkeä heti, jos ei saanut olla kasvot meihin päin, sillä hän halusi seurata juttujamme. Raasu ei vain tainnut oikeasti olla vielä ihan tarpeeksi kypsä meidän jutuillemme.

Nautin suuresti ajasta ystävieni kanssa, ja näen heitä kyllä ihan liian harvoin. Tuntuu, että aina on hirveästi puhuttavaa, mutta se johtuu ehkä siitä, että olemme kaikki hieman huonoja ottamaan yhteyttä toisiimme. Heidän kanssaan vietetty aika oli kuitenkin ihana piristysruiske näin harmaan syksyn keskellä.
Messut taas olivat henkisesti ehkä hieman raskaat, kun ympärillä oli niin valtavat määrät ihmisiä ja koska yritit olla sosiaalinen ja mukana kaikessa. On tuuppimista ja muiden pihinää, jatkuvaa väistelyä ja tallottuja varpaita.

Raskasta olivat myös matkat Messukeskukseen ja takaisin, kun VR ei tänäkään vuonna ollut varautunut ihmismääriin ja lähijuna kulki vain kahdella vaunulla: Tämähän tarkoitti sitä, että junassa oltiin kuin sillit suolapurkissa ja sateen vuoksi vaunuissa oli mukavan trooppinen ilma. Kotiin päästyäni introverttius vei vallan ja istuin jalat pystyssä ja kirja kädessä loppuillan.

Kaikesta huolimatta uskon, että suuntaamme messuille myös ensi vuonna. Siitä on kehittymässä yhteinen juttumme ja aina sieltä jotain uutta löytyy. Jos ei muuta, niin uudet korvakorut!

Kuinka moni muu oli messuilla? Millainen oli teidän fiiliksenne messuista?