Mitä on hobittikävely?
Mitä ihmettä on hobittikävely? No, se on oikeastaan sisäpiirijuttu, jonka tunnistavat kenties siskoni ja jotkut ystävistäni. Hobitithan ovat J.R.R. Tolkienin luomia, elämäniloisia lyhytkasvuisia fantasiaolentoja, joilla on karvaiset jalat ja hinku pysyä kotona. Hobittikävely on taas lähipiirini keksimä tapa kävellä hitaasti ja varovasti eteenpäin. Se juontaa juurensa juurikin noihin Tolkienin hahmoihin, ja etenkin elokuvaversioon heistä, jossa hobiteilla ei tunnu olevan kiire mihinkään.
Miksi blogini nimi sitten on Hobittikävelyä? Siksi, että minun on aika oppia tekemään asioita kuin hobitti: Edetä hitaasti, mutta varmasti, ja nauttia elämästä. Tietyllä tavalla samaistun hobitteihin, sillä nykyään viihdyn paljon kotioloissa, eivätkä seikkailut välttämättä houkuta enää.
Olen kolmeakymmentä lähestyvä nainen, joka on tähän asti toiminut juuri niin kuin yhteiskunta on odottanut. Valmistuin lukiosta (kirjoitin kaikkiaan 9 ainetta), menin lukion jälkeen opiskelemaan ja opiskelujen aikaan aloitin tekemään osa-aikatöitä, ja valmistumisen jälkeen sain kokoaikatöitä. Tämän jälkeen ylenin esihenkilöksi, vaihdoin työpaikkaa ja ylenin yksikönvetäjäksi. Menin naimisiin pitkäaikaisen poikaystävän kanssa ja meillä on omistusasunto. Ainoa yhteiskunnan oletus, joka meiltä puuttuu on lapsi taikka kaksi.Olen jopa aloittanyt ylemmän AMK-tutkinnon opiskelun.
Mutta koska elämä ei oikeasti ole sitä, mitä yhteiskunta odottaa, on esimerkiksi työpaikkani lähtenyt kahdesti alta, koska tein töitä ulkoistuspalveluja tarjoavassa logistiikkayrityksessä. Vaihdoin esihenkilötyöt ”tavallisen rivityöntekijän” töihin, ja olinkin tyytyväinen. Kunnes kaikki tämä reilun kymmenen vuoden suorittaminen lopulta kaatui niskaan, ja sain diagnoosin keskivaikeasta masennustilasta sekä ahdistuneisuushäiriöstä. Tämähän tietenkin on vaikuttanut työssä ja opiskeluissa jaksamiseen, ja olen nyt valmis vetämään stopin suorittamiselle.
Tämä blogi on tarkoitettu muille kaltaisilleni suorittajille: Kaikille teille, jotka koette epäonnistuneenne, kun asiat eivät mennetkään niin kuin odotettiin. Kaikille, joiden jaksaminen on loppu suorittamiseen. Teille, jotka haluatte olla muutakin kuin ansioluettelonne. Teille, jotka kaipaatte elämään sisältöä.
Vaikka puhunkin suorittamisen lopettamisesta, tulen jakamaan ajatuksiani niin työelämästä kuin opiskelusta, tulen puhumaan myös rahasta. Tämän lisäksi tulen puhumaan ainakin kirjoista ja lukemisesta, kenties myös elokuvista ja tv-sarjoista. Kerron elämästäni ja siitä, miten nyt menee. Toivottavasti löydätte kiinnostavaa luettavaa!