Muutto lähenee

Muutto lähenee, vihdoin! Viikon päästä tähän aikaan olemmekin jo uudessavanhassa asunnossamme, ja nykyinen paikkakunta on taakse jäänyttä elämää kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Odotan erityisen innolla, että pääsen näkemään pintaremontoidut kylpyhuoneen ja saunan, joita puolisoni jäi tekemään, kun itse palasin nykyiselle paikkakunnalle kissavahdiksi ja pakkaamaan lopun asunnosta.

Ja miten sitä pakkaamista riittääkään! Meillä on kuitenkin kohtuullisen pieni asunto, 58 neliötä kaksion muodossa, mutta jostain syystä sitä tavaraa tulee jostain nurkasta esiin kuitenkin. En muuten tiedä, onko hyvä vai huono asia, että minulla on lähes yhtä monta laatikkoa kirjoja kuin keittiön tavaraa… Prioriteetit kohdillaan (toki keittiön laatikot ovat hieman isompia), ja jos rehellisiä ollaan, olisin surullisempi kirjalaatikoiden katoamisesta kuin keittiötavaran.

Jottei pakkaaminen olisi liian helppoa, pitää tietenkin kissojen antaa oma panoksensa tähän touhuun. Varsinkin meidän keskimmäisellä on kova hinku olla siellä, missä ihmisetkin, joten joka kerta kun vaatehuoneen ovi raottuu, on kissa jossain korissa. Vaihtoehtoisesti tämä on nuolemassa pakkausmuovia tai -teippiä, koska on erityisen herkkä muovinpehmentimien lumoavalle tuoksulle. Yhden laatikon teipit onkin jo oikeastaan revitty auki, kun muovin maku on niin hurmaava. Kaksi muuta kissaa itseasiassa enemmän stressaa tätä pakkaamista ja tulevaa muuttoa kuin nauttii sen tuomista laatikoista, mutta kyllä niitäkin löytää milloin mistäkin kaapista tai laatikosta. Pakkausnarut on visusti piilotettu.

Kovin kauaa ei muuton jälkeen pelkästään kotona tarvitse istua, sillä pääsen aloittamaan työt heti maaliskuun toisella viikolla, ja opinnäytetyöni aihekin hyväksyttiin. Voisi siis sanoa, että ihan hyvinhän tässä kävi. Työpaikka on vanha tuttu ja työkin tuttua, joten se tulee hyvänä vaihteluna tietokoneen ruudun tuijottamiselle.

Taitaapi siis olla niin, että ensi kerralla kirjoittelen Vaasasta käsin!