Olenkohan järjiltäni?

Otsikossahan se jo tulikin, olenkohan hitto vieköön järjiltäni?! Alan saada pikku hiljaa ylempää korkeakoulututkintoani pakettiin, ja mitä teenkään sitä viimeistellessä? No haen tietysti syksyn haussa opiskelemaan! Nyt jos koskaan olisi facepalm-emojin paikka. Enkö oppinut mitään viime kerrasta, tai siitä, että työn ohessa opiskeleminen on rankkaa? En nähtävästi.

No, mutta ollaan kuitenkin rehellisiä. Kukaan ei tähän pakottanut ja ihan vapaaehtoisesti omasta kiinnostuksesta. Lähdin liiketalouden puolelle aikanaan siksi, että satuin sinne pääsemään ja tein siitä sitten uraakin. Todellisuudessa se ei kuitenkaan ole se, mikä minua todellisuudessa kiinnostaa, ja rehellisesti en edes tiedä tarkalleen, minkä parissa haluaisin töitä tehdä.

Viime aikoina olen irtisanoutunut työstä, jonka epäeettisyys häiritsi minua: Olin osana yritystä, jonka toiminta perustui sille, että ihmiset ostavat tavaroita ja paljon, ja samaan aikaan kuskasimme tavaraa toiselta puolelta palloa konttikaupalla. Vaikken maailmanpelastajaksi voi itseäni nimittääkään, nakutti tuo tieto aina takaraivossa enkä haluaisi olla osa kapitalismin perusperiaatteita. Palasin siis ruoan pariin (niin sanotusti), ja vaikka siinä on omat ongelmansa, en tunne sitä yhtä epäeettiseksi. Olen hakenut töihin politiikkaan liittyen (haku vielä käynnissä) ja energiatuotantoon liittyen (haku myös käynnissä).

Avoimia hakuja ajatellessa pystyin vain miettimään sitä, että ruoan parissa työskentely on kyllä kaikista kivointa. Tämä jo siksi, että se on toisaalta kestävä ala: Ihmisen pitää jatkossakin syödä (no, ainakin minun elinaikanani). En kuitenkaan näe itseäni tekemässä loppuelämääni sitä, mitä nyt teen, ja minua kiinnostaisi myös muunlainen työ. Sitten Facebook pamautti jälleen mainoksen läheisestä ammattikorkeakoulusta ja syksyn hausta, joten päätin vilkaista tarjontaa.

Bing.

Siinä se komeili, jälleen kerran, yhtä kiinnostavana kuin ennenkin. Insinööri. Olen aikaisemminkin pohtinut insinööriopintoja (joskus jopa sellaisia aloittanut), mutta aina homma on jostain syystä tökännyt. Ehkä kiinnostavan puolen takia? Nyt kuitenkin huomion kiinnitti bio- ja elintarviketekniikan insinööriopinnot, joissa painotus olisi nyt elintarvikepuolella. Puoliso varmaan sanoisi, että silmäni kiiluivat innostuksesta, kun puhuin asiasta, ja hän kannusti laittamaan hakemuksen sisään. Jos ei hae, ei voi tietää pääsisikö ja kiinnostaako pitkällä tähtäimellä.

Näin siis päädyin hakemaan insinööriksi. Tässä nyt on vielä tietenkin se pääsykoeosuus välissä, enkä tiedä selviänkö siitä, kun matemaattisten aineiden opiskelusta on yli kymmenen vuotta, mutta kokeillaan! Sormet syyhyäisivät tiedepuolelle kyllä ja jo pienessä mielessäni keksin tässä jo opinnäytetyön aihettakin, vaikkei pitäisi innostua liian aikaisin.

Korkeakoulujen syksyn yhteishaku on 2. – 16.9.2020.

 

Kuva

Työ ja raha Opiskelu

Työ(ttymyys)stressiä

Olen viettänyt hiljaiseloa, koska kesällä suurin osa ajastani on mennyt töistä. Tämä on sinällään hauskaa, koska maaliskuun lopulla jännitin, riittääkö työni määrä kesäksi, kun korona rupesi sulkemaan paikkoja. Varauduin jo miettimään, että millä elän. Loppupeleissä kuitenkin töitä oli enemmän kuin tarpeeksi ja vähäisetkin lomautusviikkoni peruuntuivat työntekijöiden tarpeen vuoksi.

Nyt taas syksyä kohti mennessä työ(ttömyys)stressini nostaa taas hieman päätään, kun katselen työvuorolistoja. Kyllä, otin tietoisesti osa-aikaisen työn, mutta kun viime kuut on tehnyt 37,5h viikossa työtä, ei sitä ajatellut, ennen kuin eteen tuli 15h viikko. Siksipä tein päätöksen hakea osapäivätyöttömyysrahaa, ja aloitin sen prosessin jo kesäkuussa, koska hakemusten käsittely kestää parikin kuukautta (ensihakemusten siis). Kohta toivon mukaan selviää, olenko oikeutettu edes siihen.

Opinnäytetyöni rupeaa näyttämään jo hyvältä. Tai no, hyvä on ehkä väärä sana, koska hyvä siitä ei ole millään lailla tullut, koska inspiraationi ja motivaationi katosi matkan varrella. Tämä taas johtui toteutuksen vaikeudesta pääasiassa. Päätin sitten raivolla tehdä sen valmiiksi, jotta saisin vain paperit ulos, arvosanalla ei edes ole enää merkitystä. Nyt tavoitteena olisi saada paperit marraskuuhun mennessä, ennen kuin 30 vuotta tulee mittariin.

Miten teidän työnne ovat kärsineet koronasta, vai ovatko? Jouduitko lomautetuksi vai kasvoiko työmäärä? Teitkö etätöitä? Opiskelitko itsenäisesti? Kertokaa ihmeessä kokemuksista!

Työ ja raha Opiskelu Työ