Maanantai työttömänä opiskelijana
Viimein se päivä koitti: Ensimmäinen arkipäiväni työttömänä! Hassua herätä seitsemän jälkeen ja olla lähtemättä töihin. Tätä naputellessa kello on hieman vajaa kymmenen ja olen tähän mennessä saanut pyykkikoneen pyörimään, aloittanut opinnäytetyötäni ja etsinyt lähdemateriaalia siihen. Aamupala on hieman vaiheessa, vaikka nälkä kyllä olisi. Jääkaappi vain sattuu olemaan tyhjä, kun en ole jaksanut käydä kaupassa.
Alunperinhän minun piti aloittaa työttömyyteni jo joulun aikaan, mutta sattuneista syistä jatkoinkin töitä vielä tammikuun loppuun. Tämä osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi, sillä ensinnäkin sain tienata lisää ja toiseksi muuttokuviomme selvisivät vasta tammikuussa. Pääsemme helmikuun lopulla muuttamaan omaan asuntoomme, joten kaikki menikin aivan nappiin. Nyt asuntomme on tietenkin täynnä pahvilaatikoita, sillä en muuttoinnostuksissani ole pystynyt olemaan pakkaamatta.
Olen kieltämättä yllättynyt kahdesta asiasta: Siitä, miten haikeaa loppupeleissä oli jättää työpaikka taakseen, ja siitä, miten hyvin olen asennoitunut opinnäytetyöni tekemiseen. Työkaverini muistivat minua lähtiessäni, enkä osannut sitä ollenkaan odottaa, joten ehkä se teki lähdöstä haikeaa. Työpaikassani kuitenkin oli aivan mahtava työkaveriporukka, ja heidän jättämisensä olikin ehkä se vaikein osuus. Miellyttävää oli myös saada esihenkilöltä vinkit työpaikoista uudella paikkakunnalla, vaikkei työnhaku olekaan heti prioriteetti 1.
Mitä taas opinnäytetyöhön tulee, sormet tosiaan syyhyävät saada sitä valmiiksi, ja erilaiset ideat pomppivat pitkin aivoja. Toki aiheeni pitää vielä hyväksyttää (koska olen vaihtamassa sitä alkuperäisestä), mutta nyt on kyllä sellainen fiilis, että ehkä ne paperit saakin käteen tänä vuonna. Tosin ikäväkseni huomasin, ettei esityspäiviä ole maaliskuun jälkeen annettu (ainakaan vielä), joten saattaapa käydä niin, että paperit putoavat tassuihin vasta syksyn alussa. Tärkeintä olisi kuitenkin saada ne tänä vuonna (koska opintolainan hyvitys).
Myönnettäköön, että vaikka maanantai on alkanut hyvin, pieni jännitys vatsanpohjassa on. Tuo jännitys liittyy pitkälti rahaan. Olen suunnitellut ja laskenut tulojani, mutta silti pelkään, ettei raha riitä. Olen toki hakenut osa-aikatyötä, ja aion hakea uudestaan, jos ei ensimmäinen haku tuota tulosta, mutta silti.
Osansa tähän rahajännitykseen tekee se, että Vaasaan muuttaessani minun pitäisi oikeasti aloittaa psykoterapia, mikä tarkoittaa sitä, että se kasvattaa kuukausimenoja arviolta n. 200€ per kuukausi. Hurja summa, kun tuloja ei ole. Mutta toisaalta, kannattaako se terapia jättää käymättä rahan takia, jos se taas auttaa jaksamaan elämässä muuten? Niinpä.
No, ehkäpä nämä kaikki asiat ratkeavat ajan kanssa. Pyrin päivittämään blogiin fiiliksiä ja ajatuksia, sekä jopa edistystä asioiden suhteen, olkoon kyse sitten opinnoista tai työelämästä tai rahasta. Voisin ehkä jopa yrittää ottaa kuvituskuvani itse, mitä en tähän asti ole jaksanut tehdä. Kaikki ajallaan!
Erinomaista (pitkää) helmikuuta!
