Työ(ttymyys)stressiä

Olen viettänyt hiljaiseloa, koska kesällä suurin osa ajastani on mennyt töistä. Tämä on sinällään hauskaa, koska maaliskuun lopulla jännitin, riittääkö työni määrä kesäksi, kun korona rupesi sulkemaan paikkoja. Varauduin jo miettimään, että millä elän. Loppupeleissä kuitenkin töitä oli enemmän kuin tarpeeksi ja vähäisetkin lomautusviikkoni peruuntuivat työntekijöiden tarpeen vuoksi.

Nyt taas syksyä kohti mennessä työ(ttömyys)stressini nostaa taas hieman päätään, kun katselen työvuorolistoja. Kyllä, otin tietoisesti osa-aikaisen työn, mutta kun viime kuut on tehnyt 37,5h viikossa työtä, ei sitä ajatellut, ennen kuin eteen tuli 15h viikko. Siksipä tein päätöksen hakea osapäivätyöttömyysrahaa, ja aloitin sen prosessin jo kesäkuussa, koska hakemusten käsittely kestää parikin kuukautta (ensihakemusten siis). Kohta toivon mukaan selviää, olenko oikeutettu edes siihen.

Opinnäytetyöni rupeaa näyttämään jo hyvältä. Tai no, hyvä on ehkä väärä sana, koska hyvä siitä ei ole millään lailla tullut, koska inspiraationi ja motivaationi katosi matkan varrella. Tämä taas johtui toteutuksen vaikeudesta pääasiassa. Päätin sitten raivolla tehdä sen valmiiksi, jotta saisin vain paperit ulos, arvosanalla ei edes ole enää merkitystä. Nyt tavoitteena olisi saada paperit marraskuuhun mennessä, ennen kuin 30 vuotta tulee mittariin.

Miten teidän työnne ovat kärsineet koronasta, vai ovatko? Jouduitko lomautetuksi vai kasvoiko työmäärä? Teitkö etätöitä? Opiskelitko itsenäisesti? Kertokaa ihmeessä kokemuksista!