Tähän on tultu
Ajoittain sitä miettii, mihin on tullu lähettyä, kun vapaapäivänä väännän CV:tä englanniksi tai lasken debettejä ja credettejä auringon laskussa. Voisi kait sitä aikansa huonomminkin tietenkin käyttää. Hulluinta on, että teen kaikkia näitä tehtäviä innolla – jopa lasken yhtälöitä ja kertaan ruotsin sanoja. Onkohan tämä alkuinnostus ohimenevää? Ainakaan vielä siitä ei ole merkkejä. Opinnot on nyt kestänyt yhden lukukauden ja tammikuussa aloitin ihan samalla innolla kuin syksylläkin. Onneksi löysin alan, joka kiinnostaa ja innostaa
Palataan ajassa taaksepäin. Kymmeneen vuoteen en ollut opiskellut mitään eikä mulla ollut kiinnostusta koko asiaan. Sain lapsia, remontoin kotia ja tein töitä. Mutta joskus koronavuosien aikaan aloin miettimään opiskeluasiaa uudelleen. Tässä syitä, miksi halusin opiskella:
- Halu kehittää itseni. Olin ihan pihalla Teamsistä, pilvestä ym. tekniikasta.
- Haluan käyttää töissä sormuksia, kynsilakkaa, omia vaatteita. Päättää, miten laitan hiukseni.
- Lapset alkaa olla jo sen verran isoja, että mulla on enemmän aikaa itselleni.
- Päivätyö.
- Haluan mennä vessaan ilman, että siitä tarvitsee työkaverille kertoa.
Pohdin pitkään, pari vuotta, mitä opiskelisin tai miten saisin kehitettyä itseäni, ja tuo kohta kaksi herätti mut. Haluaisin joskus olla työpaikassa, jossa voisin paremmin ilmaista itseäni ulkoisesti. Kuulostaa hirveän pinnalliselta, mutta ajatukset lähtee monesti etenemään pienistä asioista. Oma työvaatetus johti ajatukseen toimistotyöstä ja toimistotyö toi mieleen tradenomin ammatin. Hetkinen, olen aina tykännyt tehdä taulukoita ja laskea laskuja. Bingo. Siinä se oli. Paperit vetämään keväällä 2024, pääsykokeisiin ja koulu alkoi saman vuoden syksyllä.
Jos joku miettii, mitä lähtisi opiskelemaan niin kysy itseltäsi, mitä muutosta kaipaat nykyiseen työhösi tai työoloihisi. Se voi olla hyvin pieni asia niin kuten mun haave sormusten käytöstä. Olitko nuorena hyvä jossain tai olitko kiinnostunut jostain asiasta. Jotain, mitä et ehkä enään ole tullut vuosiin tullut ajatelleeksi. Mikä oli sun lapsuuden unelma-ammatti ja miksi?
Kypsä aikuinen?
Osasyy alkuinnostukseni jatkumiseen voi olla myös kypsä asenteeni opiskeluun. Ei ole enää kiinnostusta haalarinkastajaisiin tai muihin opiskelijapippaloihin. Ne on jo nähty. Olen myös ottanut uuden oppimisen vähän kuin harrastuksena. Mulla ei oo painetta valmistua, ku on jo yksi ammatti olemassa.
Toinen positiivinen huomio on se, että mua myös kohdellaan kuin aikuista. Lehtorit ymmärtää, että meillä monimuoto-opiskelijoilla on myös muuta (fiksua, ei bileitä) tekemistä kuin opiskelu esimerkiksi työ ja perhe. Tehtävien palautuksissa ja tuntien läsnäolossa joustetaan. Ymmärretään, että aikuisiällä opiskelu ei ole enää niin peace of cake vaan vaatii töitä ja jaksamista ihan eritavalla kuin nuorena.
Onneksi ei enää ajatella, että kun valmistut johonkin ammattiin ja pääset jonnekin töihin niin sielä sit oot ja pysyt eläkkeeseen asti. Elämä ei lopu aikuisuuteen, vaan vanha koira voi oppia uusia temppuja ja vaikka ammatinkin, jos niin tahtoo.