Olen tyhmä

Viimeaikoina olen hieman tuskaillut sen asian kanssa, että saanko ikinä töitä liiketalouden alalta ilman minkäänlaista työkokemusta. Mistä minä sitä kerryttäisin opintojen aikana tai mistä saisin lisäpisteitä työnhakuun. Mielessä on käynyt  vapaaehtoistyö, yhteisötoiminta ja jopa se, että hakisin töitä kaupan kassalta. Mikä asia näyttäisi CV:ssä hyvältä, kun lähden hakemaan liiketalouden alan töitä. Voinhan aina listata sinne taidoikseni kanyloinnin ja pikkutarkan ihon desinfioinnin, mutta toimitusjohtajat eivät näistä taidoista taida innostua.

Luennoilla kaikilla muilla opiskelukavereilla tuntuu olevan jo kokemusta alalta. Ne tietää jo vaikka mitä markkinoinnista, kirjanpidosta ja esimiestyöstä. Muut on pitänyt esitelmiä ja kokouksia. Minulla ei ole mitään kokemusta tai käsitystä, miten neuvotella kauppoja ja määritellä hintoja. Kaikki oppi tulee aikalailla uutena – paitsi prosenttilaskujen kohdalla hihkaisin, että tämän osaan! Tätä kertaan joka viiden vuosi lääketenttiin! Valuuttalaskuissakin hyödynsin lääkelaskuista tuttua ristiin kertomista. Mutta oikeastaan kaikki muu tähän asti on ollut uutta ja vaatinut aika tosi paljon lukemista ja perehtymistä.

Oppiminen on usein myös suostumista tyhmäksi.

Kirjoittaa Elina Rauhala kirjassaan Keskustelun voima. Tämä kolahti minuun. Rauhala jatkaa, että ihmiset ei hakeudun opintojen pariin siksi, että he eivät halua olla vapaaehtoisesti haavoittuvaisia. Ei tunnu kivalta olla tyhmä, osaamaton ja kömpelö. Oppiminen on kivulias prosessi ja tarkoittaa luopumista identiteetistä, joka ei ymmärtänyt jotain asiaa. Tieto toisin sanoen muuttaa ihmistä. Avaa mieltä ja tuo uusia näkökulmia elämään. Mikä ei ikinä mielestäni ole huono asia, vaan päinvastoin. On mukavampaa esimerkiksi katsoa uutisia, kun ymmärtää enemmän talousasioista ja yritystoiminnasta.

Miksi hakeuduin kirjan pariin? No. Se tuli kirjastossa vastaan ja ajattelin, jospa se hieman kehittäisi kommunikaatio- ja viestintätaitojani. Sairaalamaailmassa ja etenkin akuuttihoitotyössä kun suositaan suoraa ja joskus jopa käskevääkin kommunikaatiota. Kiireessä ja paineessa tulee olla selkeä ja johdonmukainen. ”Matti, laita kanyyli.” Tämä kuitataan kuulluksi ja sitten kerrotaan, kun tehtävä on tehty.

Olen ehkä hieman perfektionisti ja sorrun joskus suorittamiseen, josta pyrin oppimaan pois. Lohdutan itseäni, että olen vasta alussa tällä uuden tiellä ja mulla on vielä aikaa. Pienillä askelilla mennään eteenpäin ja kyllä sitä kokemusta tulee ajan kanssa. Olenhan kuitenkin raudanluja ammattilainen alallani. Olen vuosia tehnyt asiakas- ja tiimityötä sekä oppinut multitaskaamaan ja työskentelemään paineen alla. Hei. Siinähän on hyviä taitoja laittaa CV:een.