Verkostoituminen
Ajatellessani tätä aihetta -verkostoituminen- saan mielikuvan pukumiehistä sikarihuoneessa puhumassa politiikasta ja bisneksistä. Lasit kilisee yhteistöiden kunniaksi ja vaihdetaan käyntikortteja. Tämä aihe on paljon enemmän ja siksi haluan nostaa tämän asian pöydälle. Aihe on niinkin tärkeä, että sitä varten on luoto oma somekanava eli Linkedin.
Mitä verkostoituminen on ja miksi se on tärkeää? Se on enemmän kuin käyntikortteja ja lounaita. Me tarvitsemme toisiamme kaikilla elämän osa-alueilla niin yksityiselämässä kuin työelämässäkin. Kukaan ei pärjää yksin. Peliyhtiö Supercell ei olisi Supercell ilman oikeita osaajia ja sijoittajia sen takana. Jokaisella kansanedustajalla on verkosto, jonka avulla he ovat tulleet valituksi eduskuntaan.
Duunitori kertoo verkostoitumisesta:
- sen tavoitteena on edistää omaa uraa tai ammattitaitoa
- se lisää ammatillisia kontakteja, joista voi olla sinulle hyötyä
- se on aina kaksisuuntaista.
Ammatilliset kontaktit voivat tuoda uusia näkökulmia uralle, konkreettista apua tai jopa löytämään uusia asiakkaita, yhteistyökumppaneita, resursseja ja työntekijöitä. Verkostoituminen auttaa myös brändin rakentamisessa.
Itsensä markkinointia
Tällaisen duunarin on ollut vaikea ajatella itseään puhumassa itsestä korulausein saati mennä vieraiden ihmisten puheille ihan vaan sen takia, että verkostoituisin ja etenisin urallani. Työ on ollut konkreettinen osaamisen käyntikortti eikä muuta ole oikeastaan tarvinnutkaan. Mulla on duuni, teen sen hyvin ja sitten ruokakaupan kautta kotiin.
Voisin jonkin toisen sairaalan esimiehelle kertoa, että osaan sitä ja sitä, mutta se esimies pystyy aina sanomaan, että hänelle on jo 40 työntekijää, jotka osaa ne samat asiat. Duunareita palkataan useinmiten tarpeeseen, eikä niinkään osaamisen tai suhteiden ansiosta. Ja vaikka hankkisit liudan taitoja, mutta yksikkö ei tarvitse niitä, sillä ei ole väliä. Lastenosastolla ei tarvita muistihoitajaa ja psykiatriassa kanylointinäytön antajaa (yleensä).
Voihan sitä verkostoitua hoitoalallakin esimerkiksi opintopäivillä. Niissä on usein eri firmojen tuote-edustajia, mutta vaikka kuinka kiva tuote sillä olisi tarjota, mutta jos se ei kuulu hankintapäätökseen niin ei voi mitään.
Jos haluaisin edetä tällä nykyisellä alallani se tarkoittaisi lisäkouluttautumista ja senkin jälkeen tulisi aina katto vastaan. Aina on muutama pomo sun yläpuolella.
Totta kai suhteet kaikilla elämänalueilla on tärkeitä ja ne voivat avartaa näkökulmia, antaa innostuksen hakea muihin työpaikkoihin tai uusiin koulutuksiin. Se voi jopa tuoda ideoita, kuinka kehittää omaa työtä tai oman yksikön työtä. Mutta verkostoitumisesta ei ehkä voida tässä puhua, koska se ei ole jatkuvaa kaksisuuntaista vuorovaikutusta ja kanssakäymistä, vaan ennemminkin hetki, jossa vaihdetaan kokemuksia.
Kuinka tästä eteenpäin?
Verkostoitumista voisi äkkiä ajatella, että se on muiden hyödyntämistä. Tavallaan joo, mutta eikö kaikki ihmissuhteet ole sitä varten, että niistä hyödytään jotenkin puolin ja toisin? Ystävystyt ihmisen kanssa, joka hiihtää, jotta saisit hiihtokaverin (ja se toinen myös). Verkostoidut Linkedinissä head hunterin kanssa, jotta voisit saada joskus uuden työn (ja hän uuden rekrytoitavan listaansa). Hankit koiran metsästyskaveriksi ja koira saa ruokaa ja rapsutuksia. Autat naapuria niin hänkin auttaa joskus sinua. Kuulostaa aika epäromanttiselta.
Kuinka saisin tämän ajatuksen käännettyä toisin? Me tarvitsemme toisiamme. Kukaan ei menesty yksin, ei vaikka kuinka olisi fiksu ja filmaattinen. Ehkä nyt takerrun tuohon verkostoituminen -sanaan. Puhuisin ehkä mieluummin kollegiaalisuudesta, inhimillisyydestä ja avuliaisuudesta. Verkostoituminen on kylmä sana. Miten olisi tukiverkostoituminen tai työkaverustuminen?
Millaisia ajatuksia aihe sinussa herättää?
