Hellurei kaikki ja tervetuloa seuramaan taas meidän talo episodia. Mulla on ollut nyt blogin puolella vähän hiljaiseloa, kun olen ollut tähän tilanteeseen vähän niinku lievästi sanottu- ihan loppu. Kevät on tehty töitä ja yritetty jaksaa edes jotenki. koitettu miettiä kaikkein huonoin vaihtoehto tämän asian suhteen läpi, et mitä tehdään ja miten selvitään jos asia jää meidän käsiin. Mikä voi olla hyvinki mahdollista. Vaikka ajatus et meidän niskaan kaatuu asia on kyl hemmetin epäreilu meitä kohtaan. Varrsinki nyt kun kesällä lainojen korot nousi, niin nousi myös meidän jokakuine pankkilaina melkein 500 euron verran. Kyl sydän hypahtii kurkuun, kun kaikki asumis kulut lyö yhteen niin melkein 2000 euroa ne kulut ovat. Tossa kun itse olen ajatellut tai haaveillut että lähtisin opiskelee jonkun uuden alan itselleni, just nyt en voi sitä tehdä, täytyy käydä töissä että saa menot katettu. Työpaikan vaihtokin on käynyt mielessä, kun tossa talvella olin uupumuksen takia sairaslomalla, en tiiä onko se enää mikä ihme, ku tuntuu et just nyt ei vaan ole voimia mihinkään, ku talon asia painaa niskassa koko ajan ja vie multa paljon energia. Olen nukkunut tosi huonosti yöt ja päivät tirauttanut kyyneleitä.Tiiän et nyt joku meittii et mitä se itkeminen autta, ei varmaan autakaan, mut helpottaa vähän edes, kunnes suravan kertaan. Onneksi on lapset olleet terveitä ja voivat hyvin, pariduhekin voi hyvin. Ja oli tossa helmikuussa yks reissu perheen kanssa, pieni irtiotto arjesta. Pois koko tästä sopasta edes se viikoksi, on parempi ku ei mitään. Nyt on jo kesä ja sekin on jo pitkällä, mut minkäs teet. Talvi on pimeä ja synkkää aikaa ja ei sit ollenkaan mun lempi vuodenaika. Puhumattakaan siitä että nämä oikeus taistelut vie aikaan. Lakimies sanoi et käräjäoikeus on ihan tukossa. Edes sitä meidän käräjille mennyttä hukkamiskielto asia ei saatu pitkään aikaan käsitelty… Tuntui jo hölmöltä kokoajan piinata lakimiestä, missä mennään, missä päätökset jne. Lakimies soitta ja saa vastineekis että työnalla on. Milloin on vaihtunut käsittelijä, millon kaikki on lomalla jne. Kyl me siin oltiin jo et herranjestas tää kestää ja kestää. toki ihmisillä täytty lomat pitää ja on varmasti tärkempiä aioita käsiteltävinä, kun tää meidän hometalo ja hukkaasmiskielt. Mutta meille tää on raskas ja kuten sanotaan odottavan aikaa on pitkä… Siihen mennessä oli jo kulunnut melkein vuosi talokaupoista. Myyjien kanssa normaali yhteydenpito oli loppunut. He eivät edellenkään tunnistaneet että ovat tehneet mitään väärä. He kuulemma olivat sitä suurella rahalla remontoineet. Mutta kyllä mä sanon et siihen mä en oikein enää pytynyt luottaman,enkä uskomaaan heidän sepityksiä. Kunnes yhtenä aamupäivänä kesäaamuna, mun mies juoksi yläkertää, mä olin vielä sängyssä, koska minulla oli kesäloma (päivämäärä?) . Mä olin ihan varmaan et nyt on joku paha sattunut. onko joku kuollut. Hän oli naamasta ihan säikkynä kun katosi mua. Ainoat sanat jota muistan siitä oli että ” SE MENI LÄPI”!!!! mä olin et mikä meni läpi? NO se meidän hukkamiskielto asia. Eli siis meidän lakimieheltä oli tullut viesti että nyd ei enää myyjä voi hävittää ei talo tontteineen eikä sitä pientä 2ha metsämaata joka sen nimissä on Virossa. Tais siin mul hämmennyksestä ja ilosta tulla kyynelkin silmää. Tunne oli aivan epätodelline ja en pystynyt uskomaan sitä.. Toki samalla sekunilla ajattelin heti et joo , no hukkamiskielto, mut ennen kun se saadaan Viroon asti voimaan, niin sieltä saattaa jo olla kaikki myyty. kuten näissä tilanteissa aina pelko on koko ajan olemassa, niinkuan kun ei ole mitään konkreetistä tapahtunut. Heti toki otetiin lakimieheen yhteyttä että alkaa ajaa asiaa eteenpäin, että saadan myös Viroon asiat eteenpäin. Myyjan eli tämän virolais rouvan kanssa meilläsen kummempi yhteys puuttui, han totesi jokaiseen asiaan että hänen poika hoitaa kaiken ja saatte kyllä kaiken. Eikös olekin ihmeellinen lause, myyjän puolesta, joka ei vastuuta myönnä, tai siis jonka poika, vastaavana mestarina toiminut henkilö ei myönnä vastuuta. Kait se ruova jos olis mahollista haluisi hoitaa pois alta nopeasti kaiken… Jäädan odottaa seuraava askelta joka on sovittelu tai jos sovintoa ei synny, niin käräjille. Mitä nopeammin saadan se pois alata sitä parempi meille.

Tuomio päivä tai sovinto, seuraava ajanjakso.

Jännitys tiivistyy…

Taas me pakataan
Nyt on asian ilmiin tulemisesta ja laajemasta tutkimisesta se melkein puoli vuotta, tai jopa vähän yli. Ajatukset pyörii ja stressi on läsnä ihan jokaa hetkellä, illalla viimeisenä kun nukahtaan ja yölllä painajiseten muodossa. Aamulla ,kun herään niin avaan silmät todellisuuden. Stressaan ehkä liikkaa , mutta nytte itkettykin on jo meren verran kyyneleitä. Tiedän et itku ei auta, mutta jos see helpotta edes hetkeksi oloa, niin olkoot se sitte sallittua. Onneksi mulla on ihana kummitäti, hän joka on ollut mulle kyllä alusta asti jo yli 20 vuotta tuki ja turva. Välillä on hetki kun kummanki elämä ja kiiret on vieneet, yhteyden pito ollut hiukan vähaisempää, mutta aina läsnä. Hänen nykyisellä puolisolla on tossa meidän lähellä asunto tyhjillään ja saatiin se vuokralle meille. Mikä tarkoittaa että lapset saa pitää koulu ja eskari paikat ennallaan. Asia lähtee meidän osaalta nyt käräjille ettenpäin, toivon että pikimiten ja nopealla aikataululla. Kyllä tässä tilanteessa kun ei tiedä eikä edes osaa tai uskalla arvailla mitään, että miten asiaa tulee etenemään ja mikä on lopputulos . Hyvä tässä on edes see että päästään täältä pois, ku musta tuntuu että kaikki on ollut enemmän kipeäitä tän puolen vuoden aikana ku koskaan ikinä ennen. En sit oikein tiiä onko hometalolla kuinka suuri osuus näissä, kun nyt tuntuu että flunsaa ja muuta on jo muutenki tosi paljon liikenteessa. Luulen että altistus on kyllä iso tekijä. Seisoin ykis päivä meidän olohuoneessa ja itkin ihan ääneen, ku teki sisimpää niin paha että ei voinnu muutakaan. Olin ajatellut silloin kun ostetaan tämä , että tähän jäädan nyt ja se onnellisuus mikä alussa oli, siitä ei ole jäljellä muuta kuin stessi ja itku. Mitä hittoa me tehdään, kun ja mikäli voitetaan oikeudessa- mutta myyjällä ei ole varaa tai halua olla varakas ja korvata nää vahinkot meille. Näissä tilanteissa on huono että myyjä voiki olla epärehellinen ja ja ostaja kärsii siitä loppuelämän , ku kistään ei mitään takas saa. Musta tuntuu että tämmöinen on aina vaan yleisempi , Olihan meillä sen edellisen talon kanssa sama ongelma, ku katto vaihdettiin, siitäkin mentiin käräjille ja myyjät joutuu puolet maksamaan. Nytte on kattoremontti miedän osalta maksettu rahoitusyhtiölle takas, heiltä tulee kerran kolemessa kuussa joku 80 euroa , velka senku kasvaa heillä. Vaan kuka ei koskaan tiedä nähdäänkö niitäkin rahoja koskaan. Olis sillekin rahalle pikkuisen parempaa käyttöä tällä hetkellä jos koko summa saataisi heti. Kyse ei kuitenka ole mistä ihan pikku rahoista, vaan useista tunansisata euroista ne tulisis tällä hetkellä todella tarpeseen. On ihana kuulla miten kaikki sanoo ja yrittää lohduttaa että ”asiart järjestyy ja tilanne helpottaa. Musta jotenki tuntuu että ihmiset jotkta ei ole ollut samassa olosuhteessa tai lähheelläkkän sama tilannetta, niin ei ehkä ihan oikeesti tajua mitä tämä saakeli raskas prosessi tarkoittaa meille. Toisin ku halua ehkä lohduttaa itseä niin ajattelen et on ihmisiä jolla on asiat vielä huonommin ku meillä. Onneksi kuitenki väliaikaisasunto järjestyi noin lyhyellä aikataululla. Tänavuonna käytiin myös perheen kanssa Tallinnan joulutorilla , pakko oli tehdä jotain kivaa ja sellaista joka meille edes hetkeksi tuo jotain muuta ajateltava , oli kyllä ihana päästä pois murheen keskeltä ja lapsille on kuitenki ihana luoda myös ihania ja hyviä muistoja. Ja Joulun sain rakentaa meidän pehelee jo uuteen asuntoon, Vaikka ei se helppo ollutkaan . Tuotiin sisälle oikea joulukuusi jonka lapset koristelivat, tehtiin ja koristeltiin pipakakkuja ja aattoaamuna oli käynyt jopa jolupukki. Nytte vaikka me muuttettiin vuokralle, täällä on kuitenki suihkun remontti viellä kesken, joudutaan käymään omalla talolla suihkussa. Joka kerta siinä talolla (kodissa )käydessä ja oven sulkiessa on loppunut itkulla. Se suru mikä siitä tietämättömyydesta tulee sekä se että me jouduttiin omasta unelam kodist luopumaan ja aika riipaiseva. Vaikka minä olen aina ollut tunneihminen ja aika herkkä itkemään niin see tyhjyys mitä se kaikki minulle aiheutta on hullu. Mieheni on ehkä yrittänyt olla vähän rauhalisempi mutta kyllä hänennkin silmissä on ajoin kyyneleet. Lapset ei ehkä tajua vielää niin paljon asiaa mutta luulen että he aistivat kyllä meidän surun ja näkevät surulliset vanhemmat . Tuntuu että aisat kestää ja kestää ja koko prosessi on pitkä, Sanotaanhan että odottajan aika on pitkä. Onneksi kohta tämä vuosi vaihtuu parin päivän kuluttua ja sen voi lähettää rakettijen muodossa taivaantulli ja todellakin toivon nytte universumilta edes pikkuisen parempaa tulevaa vuotta meille. Muttä kaikille teille ihanaa tulevaa vuotta . <img

T. Triin