mistä kaikki sai alkuunsa?

Mutta nytte itse asiaan…

Muistan vielä kun ostettiin meidän ensimmäinen yhteine koti, silloin yli 5 vuotta sitte, ennen kun poika meni esikouluun, tyttö oli silloin vaja puolen vuoden ikäinen. Se oli 112m2 rintamamiestalo, isolla puutarhatonilla ja pihasaunarakennuksella. Silloin muistan että ihastuin siihen isoon tonttiin, mutta talo oli mulle aina jotenki liian vanhanaikainen ja ehkä jopa liian pieni. Mutta muuten sopiva just siihen hetkeen.. Se hetki siinä kodissa kesti se 5 vuotta ja vähän päälle… Mutta takaraivossa oli aina ajatus että tarvitaan isompaa ja toimivampaa kotia meille, joku semmoinen mistä ei tarvi heti lähtee ja missä kaikki viihtyy. Minulle oli selkeä mitä talolta ja tulevalta kodilta haluan. Halusin ainakin 4 makuuhuonetta, pari wc ja kylppäriä, koska aina aamulla täytyy jonottaa ja vuorotella kuka pääse vessaan ja kauan kellääkin menee siinä. Olin aina unelmoinut avarasta ja modernista kodista. Koska olen ammatiltani kokki on tietenkin keittiö ja sen kalusteet ja koneet minulle tärkeitä. Keittiö on kodin sydän <3 Mieheni oli aina toivonnut lämmintä autotallia mihin saisi ”parhaan ystävän” (mootoripyörän) säilöön ja se olisi aina helppo ja hyvää ottaa käyttöön, kun tarvii omaa aikaa ja karkuun kotonta vaimoa ja lapsia ja unohtaa muu stressi. Käytiin useita kertoja katsomassa eri taloja ja vaihtoehtoja. Mielessä oli ajatus rakentaa oma ja uus mutta see tuntui ikusuuden projektiltä . Tuntien itseä ja miestä luulen että oltaisin enne kun talo olisi edes valmis niin tehty avioero. Niinsiis oli ainoa ratkaisu löytää meille sopiva kodi markkinolta. Löysin yhden mikä olis ollut täydellinen , mutta siitä oli ilmeisesti kilpailua, eipä edes päästy katsomaan ku joku oli siitä jo jättänyt tarjouksen. Siihen samaan meidän hintahaitariin osui tämä talo. Minuun kiinniti huomioon talon kirkkaan keltainen väri ja hyvä sijainti.. Lauantaina 2. huhtikuuta aamulla laitoin kohteen välittäjäle viestiä, että haluttaisiin tulla tätä taloa katsomaan. Välittäjä vastasi ja saatiin sovittu näyttö samalle päivälle muutama tuntia myöhemmin. Muistan vielä kun mieheni vitsaili pojalle että eikö poika lähde mukaan valitsemaan itselle huonetta, nauroin vielä et ei kait nyt heti sillen voi.. Muistan kun astuttiin ovesta sisään, kaikki oli ihan uuta- lattiat, seinät maalattu, keittiö korkamaton jääkaapissa oli ovissa vielä muovit kuten vessassa. Vaikka talo oli vuona 1958 rakenettu oli sen täydellinen remontti valmistunut just pari kuukautta aiemmin. Talo on kaikineen 288m2 ja sijitsee kolmessa keroksessa. Kellarrissa oli uudet saunat ja pukutila ja kylppäri, lämmin autotalli ja paljon säilytystilaa. Jokaisessa kerroksesa on wc ja kylppäri itse asiassa. Talon huoneet on isota ja valoisat. Ainut mikä oli vanha oli ikkunat ja talon runko. Sijainti on keskustasta noin 1.5km etäsyydellä ja mikä parasta vieressä on hiekkakenttä joka jäädytetään talvella ja puisto,paikkana tosi rauhallinen. Muistan kierroksen jälkeen seisoen keittiö ikkunan edessä ja ajattelin ääneen välittäjälle – että näen kyllä tässä meidän perheen asuvani. Olin tosi innoissani ja iloinen ajatuksesta. Kierroksen jälkeen luvattiin asiaan palata, kun ollaan joku päätös tehty taloon liittyen. Oltiin molemmat oikeesta tosi innoissan juteltiin ja tehtiin parissa tunnissa päätös, me haluttiin se talo. Siitä sitten alkoi kunnon juoksumaratooni. Pyydettiin välittäjä lähiaikoinaan käymään meillä että saataisiin omasta talosta arvio. Meidän ehtona talokaupoille oli että saadan ensiksi oma talo myytyä. Meillä oli näkemys hinnasta ja tietenki se tarve että saadan tarpeeksi vapaa raha uuteen taloon. Välittäjä antoi jopa suuremman arvion ja myyntihinnan mitä voitiin edes kuvitella. Tehtiin samantien toimeksiantosopimus, enään jäi odottaa että valokuvaja saapuu paikalle ja saadan hyvät myyntikuvat. Seurava askel oli neuvottelut pankin kanssa, se vasta jännittävä olikin, kun kuitenki maailman meno ja muu meno oli mikä se siihen aikaan oli. Pelättiin että saadanko noin iso pankkilaina, summa oli kuitenki yli 300 000.- Muta se huoli oli turhaan. Lainaasiat oli kunnossa ja meille paloi vihreä valo , ei muuta kun kohti unelmaa.