Muutto edessä, unelmat sirpaleina.

Kamat kasaan ja kantoon, hei me muutetaan…

Tosiaan sillä hetkellä kun tehtiin päätös että myydän oma rintamamietalo ja ostetaan tilalle isompi ja hinompi sekä meille toimivampi. Aikaa päätöksen ja muuton välillä oli reilu kuukauden verran. Saatiin itse heti kaupan teon päiväna avaimet uuteen ja päästiin aloittamaan muuto pikkuhiljaa. Hankittiin muutama vaatekaappi ikeasta ja muutama pieni juttu viellä. Laitettiin verhotankot ja uudet verhot huoneisiin. Kannettiin pikkuhiljaa tavaraa, onneksi välimatka vanhan ja uuden talon välillä oli vaan se 5km niin sujui kuitenki vähän joutusammin. Varsinnainen muuttourakka tehtiin 21. päivä toukokuuta. Meillä oli apuna meidän muutamat ystävät yski iso auto sekä mieheni ystävän auto ja kärry. Muutto aloitettiin heti aamulla olisko kello ollut 10 maissa, kun iso auto saapui pihalle. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Juotiin siinä viellä kaikessa rauhassa kahvit ja suuniteltiin tavaroiden autoon pakkaamista ja järjestystä. Hiukan vaja 2 tuntia menii kun auto oli pakattuna ja suuremmat tavarat autoossa lähtövalmiina uuteen kotiin. Kun kuorma oli uuden talon pihalla sanoin että mä lähen nyt laittamaan ruokaa sen aikaa kun te kannatte tavaroita. Olin päätäänyt tehä kermaperuna, kanttarellikasttikeen ja vienileikkeet sekä salatatin. Tavarat oli hetkessä uudella talolla, Nämä ovat niitä hetkiä kun ystävät ovat tosi suuri apu.. Kiitos meideän ihanille ystäville vileä kerran, ilman teitä ei olis se iso urakka sujunut niin joutusasti. Kun ruoka oli valmis istuttiin alas ja syötiin. Jokapaikka oli täynä pahvilaatikoita ja muovipusseja ja kaikkea muuttosälää. Tiesin että meitä mieheni kannssa odotaa iso urakka viellä edessä ku kaikki tarvii saada paikoilleen ja kaappeihin.. Mut hei meillä oli upea talo, ainakin niin me luultiin.. Vanha koti pitii vielä siivota ja avaimet luovuttaa uudelle omistajalle. Kyllä tuli vähän haikee fiilis ,ku mun rajattu kaunis ja huoliteltu pihaa olisi kohta jonkun muun, mutta ei auta itku markkinoilla. Ja ajatelin et kaikki vanha on jonkun uuden alku. Ajattelin et nyr on ainakin sellainen koti meillä josta ei tarvii muuttaa pois vasta ennen kun lapset on isoja ja muuttaa omilleen. toisaalta oli ihana ajtella et kohta minulla alkaa pitkä kesäloma ja silloin olisi aikaa järjestää ja laittaa tavarat paikoille ja näkee paremmin mitä mihinkin ĺaitta ja mitä tarvii hankkia lisää tai vaihtaa. Minulla oli jo mielessä mitä haluan keittiöön ja miten tulee kahvinurkkaus olin ajatellut myäs olohuoneseen tehosteseinää tai valokuvatapettia, kaikki ajan kannssa ajattelin. Mut jotenki heti muuton jälkeen alkoi just koko perheellä ihmeellinen flunssa ja nenä valui kaikilla, mulla oli ihameellinen kurkun karheus ja silmien kutinaa. Jotain sellista kaikilla kuiteki oli että oltiin ihmeeissä ja se sai meitä ajattelemaan että onko talossa jotain ongelmia. Mut kait sitä ei halunut uskoa todeksi, olhan tämä talo just remontoitu ja kaikki pitii olla kunnossa, eikä mitä poikkeava ollut tiedossa. Mut joku tuntui kokoajan olevan pielessä. Ajattelin et ehkä mulla on töissä jotenki erillaine sisäilma kun tiesin sielläkin olevan sellaisia ongelmia ja et nyt kun muutti uuteen niin ehkö on erillainen sisäilma tai vaik rakennuspölyöä viellä ilmassa. Kun oireet ei helpottunut edes parissa viikossa eikä kesäloman alkaessa niin ajateltiin meieheni kanssa et no tehään nyt enne kesälomareissu Viroon pois alta ja sit katsotaan että muutuuko oireet mihinkään suuntaan, kun ollaan pois ja tullaan takas. Muutosta emme oikeesta huomaatu. Mikä oli meistä ihmeellinen. Mutta jateltiin et otetaan varmuuden vuoksi homekoirat käymään, jos mitään ei löydy on se summa minkä maksetaan pieni raha mielenrauhasta,mut mitä sitte jos onkin jotain. Se oli jotenki nii pelottava ajatus et sitä ei edes voinu kuvitella. Mutta kun olin aikani etsinyt erillaisia firmoja joka tarjoo sellaista käyntiä ja nopealla aikataululla niin valittiin espoonhomekoirat.fi . Käynti saatiin sovittua jo muutaman päivän myöhemmäksi. Muista vielä ennen hänen tuloa kun mua kourasi vatsapohjasta, tiesin sen olevan joko helpotus tai tuomio. Jotenki toivoin ihan viimeisen asti että kaikki olis kunnossa. Koira aloitti työn, kävi jokaisen huoneen ja yllätys oli suuri ku ensimäiset merkkaukset tuli olohuoneen nurkasta, onneksi muualla 1. kerroksessa oli puhdasta. Siirryttiin yläkertaan ja siellä samaa homma, muutamaan kohtaan tuli merkkauksia, ei mitenkään suuresti, mutta kuitenki jotain oli. Viiminen ja se pahin oliki sitte veillä tarkastamatta. Kellarissa koira merkkas koko kellarin, siellä tehtiin myös uudet kosteusmittausket, niiten tulokset olivat järkyttävt. Just ne samat tilat mitkä oli Raksystemsi toimeesta paria viikkoa aiaksemmin todettu suurin osaa kuivaksi tilaksi, oliki nyt toisella mittarilla mittaamalla kosteita, ellen sanoisi jopa märäksi! MITEN TÄMÄ ON EDES MAHDOLLISTA, oli mun ensimmäinen ajatus? Sillä samalla hetkellä muistan pyyhkineenä järkytyksestä poskelta kyyneliä ja huomasin kun suru ja murhe valtasi kaikki mun ajatukset. Pahin mitä voitiin mieheni kanssa kuvitella oli nyt ilmeiseti tulossa todeksi. Otettiin samalla muutamat näytteet rakenteist että saadan pari viikon päästä tulokset ja selviä enemmän. siitä hetkestä alkoi pitkä 2.viikkoa ja käytiin kaikki vaihtoehdot päässä läpi. Mitä meille käy, mitä seuravaksi selviää ja tapahtuu. Miten voiki unelmat ottaa noin suuren käänteen ja hetkessä olla kaikki niin epävarmaa ja surullista? Siinä meni monta iltaa itkien, syyllisyys oli mun pahin ajatus. Minä löysin tämän talon, minä halusin mennä katsomaan ja ihastuin siihen todella paljon, oli minun ajatus myydä vanha koti pois. Vaikka me molemmat kirjoitettiin nimet paperiin, mut jotenki tunsin itseäni niin syylliseksi… Oli siis niin huono fiilis. Nämä 2, viikkoa oli todella pitkä aika odottaa, mutta seuravaksi kerron mitä tulokset paljastii ja mitä kaikkea tapahtuu sen jälkeen …