Nälkä mikä ihana tekosyy..?
”me ollaan hengissä, siis hyvää joulua..” Vaikka joulu onkin jo mennyt, tuosta hirveästä renkutuksesta on tullut yksi teemabiiseistämme. Emme siis kuolleet mehupaastoon, vaikka täällä on vallinnut muutaman päivän blogihiljaisuus. Ja pakko myöntää: tänä vuonna mehupaasto tuntui helpommalta kuin vuosi sitten. Emme ole niin fanaattisia mehupaastoilijoita kuin kuuluisi. Hardcorepaastoajat juovat vain tiettyjä vihannesmehuja ja vain 3x2dl päivässä. Sen lisäksi he saavat juoda ainoastaan vettä ja vihreää teetä. Me joimme Hönön kanssa hyvällä omalla tunnolla myös hedelmämehuja ja terästimme niitä sellaisilla kovilla aineilla kuten avokado ja luumu. Emme myöskään rajoittaneet määrää noin radikaalisti: viime vuonna teimme mehut viisi kertaa päivässä, tänä vuonna pidättäydyimme kolmessa, mutta joimme silti enemmän kuin kaksi desiä kerrallaan. Sen lisäksi sallin itseni juoda kahvia (koska halusin välttyä päänräjäyttäviltä hedareilta).
Eka päivä tuntui (tänäkin vuonna!) tosi helpolta. Tunsin oloni energiseksi, eikä nälkä vaivannut. (Hairahduin tosin ostamaan uuden puhelimen, joten kenties uusi leluni vei huomion pois näläntunteesta.) Toisena päivänä seurasi kuitenkin kiukuttelua. En edelleenkään tuntenut sellaista vaativaa nälkää, mutta syömättömyys vei energiani tosi alas. Kolmas päivä oli taas helpompi, koska tiesin paaston pian päättyvän. Olimme sopineet Hönön kanssa, että päättäisimme sen herkulliseen illalliseen. Olemme pitkään haaveilleet, että alkaisimme valmistaa eri maalaisia ruokia ja päätimme aloittaa nyt meksikolaisella ruualla. Vaati melkoista itsehillintää pidättäytyä hotkimasta ruokaa ja räjäyttämästä huolella pienennettyä vatsalaukkua.
Ainiin, yksi kohtuullisen ikävä sivuvaikutus mehupaastolla oli. Heräsin kolmannen paastopäivän vastaisena yönä sappinesteen maku suussa. En tiedä, oliko joku nauttimani ainesosa aiheuttanut närästystä vai mistä moinen johtui. En myöskään pystynyt ottamaan asiasta selvää, koska googlehaun antamat artikkelit saivat minut huonovointiseksi. Ihmiskehon toimintojen pohtiminen ei vaan ole minun juttuni. Mutta tästä uuden vuoden korkkaavasta pikamehupaastosta voisi tulla meille traditio.
Toisten kieli oli vähä enemmän kuona-aineiden peitossa kuin toisten.
-Stönö