Matkalla kotirouvaksi – alkeet

 

Minulla on aina ollut sellainen vaistonvarainen tunne taidoista, joita täydelliset kotirouvat osaavat. Olen aina ennen inhonnut kotona olemista, kotirouvaksi jääminen olisi minulle ennen ollut pahinta, mitä tiedän. Mitä kotona voisi muka tehdä? Nyt olen huomannut, että ennen minulla ei ollutkaan kotia. Vasta muutettuani yhteen Stönön kanssa olen ymmärtänyt, mitä sana koti tarkoittaa. Minkälaisen positiivisen latauksen voi tietous kotiin pääsemisestä tuoda itselle? Voin jopa joskus valita jääväni mieluummin kotiin kuin lähteä iltaa viettämään. Minusta on tullut kotihiiri, sohvaperuna, villasukkalesbo..

Ja nyt olen päättänyt lopettaa nykyisessä työpaikassani kevään lopussa ilman, että minulla on tiedossa seuraavaa työtä. Entinen minä ei olisi kyennyt siihen, nykyinen minä on hyvin huolissaan taloudellisesta näkökulmasta, mutta yllättäen salaa innoissaan siitä, että viettäisin päiväni kotona. Tulisiko minusta kotirouva!?!

Katsoessani meidän asuntoa – tiedän sen ehdottomasti tarvitsevan kotirouvaa. Luultavasti jotain toista kuin minua, minun taitoni on enemmänkin luoda kotiin kaaosta kuin raivata sitä. Minun on pakko päästä leikittelemään ajatuksella – minustako tulisi toimiva kotirouva.

Ensimmäinen toimivan kotirouvan taito on tietysti huomaamaton kokoaikainen siivous. Täydelliset kotirouvat eivät anna sotkun astua sisään kotiinsa vaan siivoavat kokoajan ilman suurempaa meteliä aiheesta. Ei siis niin kuin minä,  joka ensin valitan kaksi viikkoa siitä, kuinka pitäisi siivota ja sen jälkeen suurieleisesti siivoan jonkun osan ja loppupäivän odotan Stönöltä kehuja siitä, kuinka ahkerasti olen tiskannut tänään kaksi altaallista tiskiä (kun pöydällä makaa vielä ainakin saman verran likaisia astioita.) Mutta koska tämä on niin suuri muutos ja aiheuttaa ahdistusta – siirryn seuraavaan taitoon.

Toinen taito – Kotirouva luo mistä tahansa maittavan päivällisen. Hah, tämä on minun juttuni! Muistan jo nuoruudesta tilanteen, kun isäni tuli kotiin työpäivän jälkeen kysyen minulta, mitä ruokaa tänään on. Meillä oli usein ruokaa varattuna jääkaapissa tai pakkasessa, mutta sinä aamuna äiti oli sanonut että tilatkaa pizzat kotiin. Isäni kuitenkin mieluummin halusi minun laittamaani ruokaa – on kuulemma parempaa kuin ravintolan ruuat. Hän pyysi että tekisin broilerikastiketta. Yllättäen meillä oli broileria jääkaapissa, mutta vain broileria. Yritin siinä selittää, että on vähän vaikeaa tehdä ruokaa, jos ei ole aineksia mistä tehdä. Isäni että sanoi, että laita vaikka vähän kermaa joukkoon, johon minä vastasin, että kun ei ole sitä kermaakaan.. Mutta sain kuitenkin jotain ruokaa silloin taiottua ja nykyään olen kuulemma mestari taikoja, jolloin voin todeta että tämä taito on hanskassa. (Toinen tärkeä taito on tehdä tarpeeksi isoja annoksia ja laittaa osa pakkaseen, näin et ole koskaan pulassa jos nälkä yllättää..)

Viimeisenä tähän tekstiin ajattelin nostaa mielikuvan, josta tämä koko teksti alkoi. Koko kotirouvuuden syvin olemus on – tee itse. Kotirouva ei osta valmisruokia, ei leivonnaisia, ei tilaa kotiin siivoojaa, hän ompelee ja parsii itse pienet korjaukset vaatteisiin. Kotirouva tekee hillotkin itse. Tämä on minun ensimmäinen mielikuva kotirouvista, ei ehkä tärkein, mutta sieluni silmin näen kotirouvan hillopurkkien ääressä. En ollut koskaan tehnyt hilloja itse, en ole edes nähnyt, miten niitä tehdään (paitsi varmaan telkkarissa) kunnes sain idean että tämä pitää opetella. Nimittäin meiltä loppui joululahjaksi saamamme chilihillo. Harvemmin minua on keittiöhommat enää pelottaneet, mutta hilloa tehdessä adrenaliini virtasi.

Hilloa tehdessä on tärkeää desinfioda purkit hyvin – kiehuvassa vedessä ja saman tien kaataa kuuma hillo purkkeihin. Tämä oli jännittävin vaihe onnettomilla välineilläni. Minulla oli perunasurvain toisessa kädessä sekä onnettomat muovipihdit toisessa, kun metsästi kuumaa painavaa lasipurkkia kiehuvasta vedestä. (Niin ja tietysti käsissä oli myös kumihanskat, jotka kuuluvat ehdottomasti kotirouvan imagoon..)

Toinen jännittävä ja arvaamaton kohta oli tietysti hillon maku ja koostumus. Kuinka paljon chiliä ja sokeria. Itse suosittelen lämpimästi laittamaan paljon sokeria ja reilusti chiliä. Tai oikeastaan suosittelen laittamaan kaikkea paljon, paitsi ”nestettä” – minun tapauksessani paseerattua tomaattisosetta. Näin ollen chilihillo toimii todella hyvänä ja helppona ruuan maustajana. Hillosta, kun löytyy ruokaa täydentäviä perusmakuja – makea, suolainen, hapan. Kannattaa testata esimerkiksi avokadon kanssa – tekee quacamolesta uskomattoman hyvää. 

Kuumana chilihillo oli todella tulista, mutta jäähtyneenä maku oli vähän miedompaa ja niin hyvää!

 

Omaan chilihillooni laitoin siis

Sipulia
Valkosipulia
Puolukoita
500 g Paseerattua yrttimaustettua tomaattisosetta
Italialaista yrttimaustetta
Chiliä
Paprikaa
Omenaviinietikkaa
3dl Hillosokeria

Kattilaan kaikki muut paitsi etikka ja sokeri. Keitin niitä noin puoli tuntia ja sen jälkeen soseutin ne.  Lisäsin etikan ja sokerin ja annoin kiehua reilun 10 minuuttia.  

Yllätyksekseni huomasin hillojen tekemisen mielekkääksi ja luovaksi kotipuuhaksi. Suosittelen!

-Hönö

—————————————-

Stönön huomautus! Yksi kotirouvan tärkeimmistä ominaisuuksista lienee myös anteliaisuus. Kumppanin tullessa raskaan työpäivän jälkeen kotiin kotirouva odottaa uhkeana ja auliina rentouttamaan stressin kyllästämän kehon euforialla. Siihen liittyen pakko mainita tämän viikon haasteesta, että onnistuimme siinä 4/7 päivää. Ja tämä oli mielestäni ilmiömäinen suoritus ottaen huomioon, että Hönö onnistui hankkimaan viime sunnuntaina itselleen maailmanlopun taudin kuumeineen ja talon seiniä ravisuttavine yskän kohtauksineen. Lisäksi yhtenä kolmesta seksittömästä päivästä keskityimme illalla silittelemään toisiamme. Autuus!