Luukku 4: Joulu on taas, joulu on taas, joulu on taas, joulu on taas, joulu on taas…
Yleisesti tunnettu raivoa herättävä piirre joulussa on – marketeissa soivat joululaulut. Itse en ole itse koskaan kuulunut siihen joukkoon, jotka kiroavat kaupoissa kuuluvaa musiikkia, en edes joululauluja, vaikka niitä soitettaisiinkin jo lokakuussa. Päinvastoin, olen aina nauttinut suunnattomasti siitä, kuinka joulu hiipii sisätiloihin jo syksyllä. Jos voin rehellisesti myöntää, aloitan töissä joululaulujen laulattamisen lapsilla syysloman aikoihin. Joulu kun on usein niitä ainokaisia kaamosajan piristäjiä. Mutta tänä vuonna olen kohdannut voittajani!
Meillä lapsuuden kodissa joululauluja alettiin kuuntelemaan usein jo marraskuussa. Sydäntäni lämmittää muistot, jossa äidin kanssa leivotaan keittiössä pipareita ja soitetaan kasetilta tunnettuja joululauluja. Tai istutaan pianon ääressä ja lauletaan yhdessä epävireisesti lämpöä ja haikeutta sisältäviä lauluja. Koska kotona soi rauhalliset joululaulut, ei haitannut, vaikka marketeissa pauhasivat vauhdikkaat rallatusluritukset. Tänä vuonna on toisin. Meille on säädetty kaikkiin radioihin jouluradio! Vaikka rakastankin joulua, jouluradion olemassa olo oli päässyt ohi minun taajuuksien. Mutta koska olen muuttanut viime joulun jälkeen Stönön kanssa yhteen, olen saanut joulunodotusaikaan uuden kumppanin – jouluradion.
En voinut aavistaa, kuinka paljon harmaita hiuksia yksi jouluradiokanava voi aiheuttaa. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida siinä kohtaa, kun Stönön oli pakko autoa ajaessaan asentaa radioon jouluradiotaajuus keskellä liikenneympyrää. Liika intohimo jotain kohtaan luo aina riskin katastrofaaliselle lopulle. Meillä siis soi jouluradio autossa, sekä kotona herätyskellossa ja sen lisäksi joululaululistoja soitetaan tietokoneelta. Ei kuulosta pahalta, mutta kukaan ei ollut kertonut minulle, kuinka paljon huonoja joululauluja on olemassa. Jos hyviä lauluja on 20, on huonoja 200 (tässä suhteessa siis). Joten heräät luultavasti siihen, kun joku märisee haikeasti elämästä (”Voi miten paljon siitä mä antaisin, jos lapsuusjouluun löytäisin tien. Kotiin vanhemmille kynttilät kantaisin, ne jotka nyt haudalle vien”) tai laulua siitä, kuinka joku tänäkin jouluna itkee vanhan rakkaansa luokse (”Joulu saa mielen niin herkistymään, estää ei tunteita voi, yhdessä kuin silloin taas meidät nään, kaipaus kai sen muistosta toi.”). Että hyvää huomenta vaan Suomi, ja iloista ja rakkauden täyteistä joulunaikaa! Tai sitten käy niin että aamulla radion pärähtäessä soimaan, tajuat nähneesi yöllä mukavia seksiunia ja toteat, että tässä olisi aikaa ottaa pienet aamuiset. Hetken päästä huomaat harrastavasi seksiä, taustamusiikkina laulu siitä, kuinka Maria hoitaa pientä Jeesus -lasta, jonka tehtävänä on kuolla ristillä. Yritä siinä sitten saavuttaa mieltä piristävä orgasmi.
Kyllä, joululaulut ovat ihania ja minäkin nautin välillä jouluradiosta. Silloin tällöin sieltä tulee mahtavaa ”korkealta ja kovaa”, ison orkesterin säestämää sopraanon tai tenorin laulua. Se tosin aiheuttaa Stönössä valtavan suuren halun alkaa kirkua ja karjua omaa mahtipontista esitystään kappaleen päälle niin, että itse kappale jää taustahälinäksi.
Mutta ettei kaikki olisi niin mustaa vaan myös valkoista, nyt meillä soi vain Ave Maria. Hyvää itsenäisyyspäivää!
– Hönö
