Luukku 11: Joulumekko
Olen kausisiivousihminen. Kun muutimme Hönön kanssa yhteen, hän väitti, että olin huijannut häntä siisteydestäni. Yksiöni oli yleensä kohtuu siisti ja friikkailin välillä Hönön sottai.. suurpiirteydestä. Yhteisessä kodissa Hönö huomasi, etten ollutkaan niin kiihkeä siivousintoilija kuin olin antanut ymmärtää.
Jäin lomalle perjantaina ja päätin kuluttaa muutamat vapaapäiväni ennen joulunviettoon lähtemistä siivoamiseen. Halusin tehdä kunnon joulusiivouksen, vaikka tarkoituksena olikin palata kotiin vasta joulun jälkeen. Hönö oli näistä minun neljästä vapaapäivästä kolme töissä, joten hänen ainoana vapaana päivänä sunnuntaina latasin siivouslistan aamupalapöytään ja patistin hänetkin siivoamaan. Muistin huomautella maustekaappia siivotessani Hönölle, että hän imuroisi myös listan päälliset ja kodinkoneiden takapuolet. Sillä seurauksella, että Hönö ja kaksi kaveriani päivittelivät pikkutarkkuuttani glögin ääressä myöhemmin illalla kauppareissumme välissä. Tulin siihen tulokseen, että olen kausisiivousihminen. Välillä jaksan panostaa siivoamiseen ja ärsyyntyä Hönön sotkuista, välillä en huomaa, että kotiin tullessani tiputan takin eteisen lattialle tai housut jalastani siten, että niihin olisi kiireellisen hälytyksen sattuessa helppo hypätä. Anarkistina huomaan myös vastustavani siivousta silloin, kun joku käskee minut siivoamaan. Mutta sopivassa vireessä jopa Aggie Mackenzie haluaisi värvätä minut tiimiinsä.
Sunnuntain aamusiivouksen kunniaksi halusin palkita Hönön viemällä hänet shoppailemaan. Hönöllä oli pakkomielle siitä, että hänen pitäisi saada joulunpyhiksi uudet juhlavaatteet. Sanoin, ettei meidän perheessä ole ollut tapana pukeutua erityisen hienosti joulupöytään. Hönö sanoi itsepintaisesti haluavansa siitä huolimatta sonnustautua juhlavaatteisiin. Hän sai lisää vettä myllyyn, kun äitini laittoi kuvan Whatsappissa omasta uudesta juhlakoltustaan. Siispä suuntasimme sunnuntaina Hönön kanssa kaupoille ostamaan hänelle joulumekkoa. Sain itsekin pienen shoppailutartunnan ja intouduin sovittelemaan vaatteita uusien juhlatamineiden toivossa. Mutta voi pettymys miten raa’an totuuden sovituskoppien peilit minulle paljastivat: Joulunalusdietti oli mennyt pipariksi. Katsoin kauhuissani, kuinka sovittamani neulepaidat myötäilivät vartaloni jokaista makkaraa. Kaupat eivät tuntuneet tarjoavan mitään minun päälleni sopivaa ja vartalolleni kunniaa tekevää tuotetta. Pettyneenä jouduin palaamaan kotiin tyhjin käsin (Hönö sai haluamansa juhlavaatteet) ja toteamaan, että tämän hetkinen vaatekaapini sisältö sai luvan palvella minua tämän joulun. Ja voitte arvata, mikä tulee olemaan uudenvuodenlupaukseni. Kyllä, jouluksi kuntoon 2016!
-Stönö