Luukku 2: Joululahjat

Presentholic

Rakastitpa shoppailua tai et, joululahjaostosten tekeminen harvemmin tuottaa iloa ja nautintoa. Joululahjojen osto muistuttaa sinkkujen baari-iltaa.  Idea tasolla tosi kiva, käytännössä kauhea. Mielessä on näky ilahduttavista lahjoista, lahjan saajan hymy, ehkä jopa ilon kyyneleet silmäkulmassa. Voi olla, että olet jopa keksinyt älyttömän hyvät lahjaideat (tämä tapahtuu itselläni joka viides vuosi).  Shoppailupäivän aamuna riemuiten laittaudut kaupunkikuntoon, meikit naamalle, sopivat vaatteet päälle ja lähdet ulos. Tässä vaiheessa voit olla vielä hyvällä tuulella, tai sitten todeta että olet jo nyt aikataulusta myöhässä ja joudut juoksemaan sporaan (kuten siis itse tänään). Viimeistään keskustassa todellisuus alkaa muistuttamaan baari-iltaa. Joka paikassa on tungosta, ihmiset ovat hysteerisen oloisia, välillä on kylmä – välillä hiki virtaa, janottaa ja pissattaa kokoajan ja olo on epämiellyttävä – aivan kuin olisit ottanut yhden liikaa. Ja kyllä, usein lahjojen ostossa käy kuten baari-iltana, kun yrität löytää itsellesi kumppania joko yhdeksi tai useammaksi yöksi, sopivaa ei vaan löydy. Huolella ideoimia tavaroita ei myydä mistään!

Olimme siis tänään joululahjaostoksilla, jo toisella kierroksella. Tänään tarkoituksena oli ostaa toisillemme lahjat. Koska yhteistä aikaa on vähän, olimme sopineet lähtevämme kaupungille yhdessä. Kaupunki oli jaettu osiin ja shoppailu oli tarkasti aikataulutettu. Meillä oli siis lista keskustan kauppakeskuksista/isoista kaupoista sekä kummallakin kellonaika missä kulloinkin pitää milloinkin olla ettei törmätä toisiimme. Paras ratkaisu ikinä. Yhteensä shoppailuaikaa oli kaksi tuntia, puoli tuntia kussakin paikassa. Kyllä, kaksi tuntia helvetillistä juoksua, mutta samalla oli huojentavaa, kun päätökset piti tehdä vauhdilla ja tiesi että vain kaksi tuntia ja sitten tämä tuska on ohi.

Tietysti kävi niin ettei huolella valittuja lahjaideoita löytynyt kaupoista. Olo oli suurimman osasta aikaa tuskaisa. Mutta toisin kuin yleensä, tämä shoppailukierros päättyi hyvin. Ei tullut krapulaa eikä morkkista, kellon ajat pakottivat ratkaisuihin eikä voinut jäädä jahkailemaan eikä palata kaupoista tyhjin käsin ja kuluttaa koko päivää tai itseään loppuun.  Pakko sanoa, että tänään onnistuin saamaan sen, mitä jokainen joululahjaostaja sekä baari-illan vietosta palaava toivoo. En sitä tavallista mitä suunnittelin, yllättävän mutta ihanan onnistuneen lopputuloksen – tänään se oli ihana joululahjaostospäivä.

P.S. Mä rakastan joululahjojen ostamista!

-Hönö

————————————————————————————————————————-

Joululahjat second edition

Takana oli jo yksi melko onnistunut joululahjojen ostopäivä ja edessä vaikein, Hönön lahja. Tehtiin helvetin hyvä suunnitelma, jaettiin stadi osiin: Kamppi, Forum, Stockmann ja Sokos. Puoli tuntia per paikka. Toinen aloittaa Stockkalta ja toinen Kampista. Kiertosuunta vastapäivään.

Hyppäsin ratikasta ja suuntasin Kamppiin. Olin myös luvannut toimia anopin muulina eräässä hänen lahjassaan. Fiilis oli hyvä, koska olin ennakkoon suunnitellut, mitä etsin ja mistä liikkeistä. Ekassa liikkeessä odotin palvelua viisi minuuttia ja poistuin tyhjin käsin. Sen jälkeen kävin pikaisesti tarkistamassa muutamat liikkeet. Lahjasaldo nolla, ärtymispisteitä 5. Seurasi hetken päämäärätöntä hortoilua edestakaisin, jonka jälkeen aikaraja umpeutui ja jatkoin seuraavaan kohteeseen.

Hylkäsin vaihtoehdon B, jonka johdosta saatoin välttää muutamissa kaupoissa etsiskelyt. Tiettyä tuotetta hakiessa alkoi vitutus- ja paniikkimittari näyttää punaista, sillä mikään liike ei tarjonnut juuri sellaista, jota etsin. Minulla oli vielä 10 minuuttia ennen kuin sain astua Stockmannille, joten kurvasin Robert’s coffeeseen, josta ostamani kahvi ja kassaneidin sympatiat joululahjametsästykselle nostivat mieltäni hetkellisesti. Anarkistina rikoin tietenkin rajoja ja astuin Stockmannille viisi minuuttia etuajassa. Iso S:kin näytti hylkäävän minut. Tässä vaiheessa kirosin myös anopin alimpaan helvettiin. Päädyin hankkimaan pari muuta lahjaa, jotta saisin vitutusmittarin korjaantumaan. Oli pakko luottaa viimeisen kohteen pelastavan minut pälkähästä.

En tiedä, voiko tätä kutsua joulukuun ihmeeksi vai viime hetken paniikin luomaksi harhaksi, mutta viimeisessä kohteessa sain täytettyä sekä oman että anopin toiveen ja saatoin poistua liikkeestä kaksi minuuttia ennen määräajan umpeutumista hyvillä mielin teelle. Vastassa minua odotti maailman kaunein nainen hymy huulillaan ja onnellisena onnistuneesta shoppailureissusta.

P.S. Seuraavaksi on edessä ruokaostosten teko itsenäisyyspäiväksi. Onneksi ei jätetty viime tippaan. Todennäköisesti tästä seuraa ero.

-Stönö

Mission completed!