Terveisiä joululomalta!
Palattiin äsken joulunviettoreissusta ja voisin siteerata erästä joululaulua ”me ollaan hengissä siis hyvää joulua”. Joulu meni kivuttomasti, vaikka etukäteen kovasti tulikin stressattua. Lepoa reissussa ei kyllä liiakseen tullut, mutta onneksi loma vielä jatkuu. Niin mukava kuin joululoma sukulaisissa olikin, opin muutaman asian. Ensimmäinen oppi on – aikatauluta itsellesi nukkumisaamu. Mitä aikaisemmin nukut yhden aamun pitkään, sitä helpommin pääset lomatunnelmiin ja stressittömään oloon. Tänä jouluna tajusin olevani joululomalla vasta eilen, kun sain nukkua aamulla hyvällä omallatunnolla pitkään ja puin vaatteet päälle vasta kello kaksi. Toinen joulun antama oppi on – älä istuta samalle sohvalle Stönöä ja isääsi katsomaan jääkiekkopeliä Suomi vastaan Venäjä. Stönö on joskus pelannut lätkää niin kuin isänikin (ainakin sanoo näin) ja näkökulmia peliin löytyi paljon. Stönö yritti pitää yllä positiivista voitontahtoa, isäni pessimististä häviämisen pelkoa. Ja kaikilla oli hermojen menetys lähellä. Stönö oli menettää totaalisesti hermonsa, kun epätoivoinen isäni ei löytänyt pelistä mitään hyvää. Äitini ei kestänyt kun Stönö yrityksestään huolimatta kannusti liian lujaa ja äitini pelkäsi että Stönö aiheuttaisi kannustushuudoillaan sydänkohtauksen niin koirille kuin appi-isälleenkin. Isäni taas haukkui koko ajan Suomen joukkuetta, vaikka alussa Suomi tekikin maaleja. Silloin olisi pitänyt laukoa, kun pelaaja syötti, tai lauottiin silloin, kun olisi pitänyt syöttää ja milloinka olisi pitänyt harhauttaa ja tietysti vaan ajaa maalille ja tehdä taikurimainen maali. Äitini säesti isääni kutimiensa takaa toteamalla asiantuntevasti pelin olevan huonoa. Stönöllä kiehui, minulta pettivät ensimmäisenä hermot ja pakenin vierashuoneeseen. Kolmas erä katsottiinkin eri huoneissa ja niin että toisessa huoneessa pelissä ei ollut ääntä ja toisessa vaihdettiin eri kanavalle.
-Hönö
P.s Koska nämä pelit loppuu, ei heikko sydän kestä..