Olen joululomaihminen. Jos pitäisi valita vietänkö pitkän loman joulun aikaan vai kesällä, valitsisin ehdottomasti joulun. Pitkän, pimeän ajan jälkeen loma on palkitsevampi kuin kesällä, jolloin mieli on muutenkin valosta ja lämmöstä kepeä. Tänä vuonna joululoma on ollut enemmän kaivattu kuin koskaan. Raskas syksy reissaamisineen ja viikot Hönöstä erossa saavat odotetun päätöksen, kruununaan kahden viikon loma.

Olen aloittamassa uuden työn vuoden alusta ja olen käynyt pari päivää perehtymässä tämän vuoden puolella. Keskusteltiin eilen kahvitauolla asioista, mitkä tekee joulun ja tajusin unohtaneeni aikaisemmasta listasta tärkeimmän: Joulurauha. Rauhoittuminen. Hiljentyminen. Tajusin, että se on syy, miksi olen joululomaihminen. Pitkä vuoden päätteeksi tarvitsen nollausta, jotta voin lähteä täysillä energiatasoilla uuteen vuoteen. Tarvitsen muutaman päivän oleilua ilman mitään tähdellistä tekemistä.

Tänä vuonna joululoman rentouttava vaikutus on ollut vaarana jäädä saavuttamatta. Kuten aikaisemmin kerroin käytiin jo elokuussa aikamoista kädenvääntöä, missä ja montako päivää joulua vietetään. Mitä lähemmäs joulua päästiin, sitä enemmän syyllistäviä kysymyksiä tuli ilmoille: ”Ai ettekö tuu meille? Eikö me sit nähä ollenkaan jouluna?” Alkoi vaikuttaa siltä, jos kaikkien toiveisiin yrittää vastata, ei jäisi yhtään hetkeä toimettomalle olemiselle. Hyvästi joulurauha ja rauhoittuminen! Ihmeen kaupalla asiat ratkesivat kuin itsestään. Hönön saama ylimääräinen vapaapäivä aatonaattona antaa vähän hengitystilaa lomaohjelmalle ja saatiin ratkaistua viimeinenkin pahaa mieltä aiheuttanut valinta.

Ai niin ja arvatkaa, miten aloitin ensimmäisen lomapäiväni? Heitettyäni Hönön puoli seiskaksi töihin aloitin joulusiivouksen klo 06:39. Toimeton oleminen here I come!

-Stönö