Minulla on pahe, jolla on raskaat seuraamukset.

Rakastan syödä hyvää ruokaa ja juoda maistuvia juomia, leivonnaisista puhumattakaan. Joten vartaloon kertyy helposti ylimääräistä kannettavaa.  Ja viimeisen vuoden ajan on tullut syötyä ”pikkusen” liikaa, eikä tämän joulunaikakaan yhtään pienennä vyötärölle tullutta pelastusrengasta. Olemme siis päättäneet olla herkkulakossa jouluun, ns. joulunaluslaihis. (Toiset laihduttavat kesäksi, me jouluksi.) Paitsi, että minä saan joulunkunniaksi syödä joka päivä yhden palan suklaata – Fazerin suklaajoulukalenterista.  Ja todellakin se yksi pala maistuu hyvälle, sen jälkeen, kun töissä päivän aikana kieltää itseään kymmeniä kertoja ottamasta kahvihuoneenpöydältä suklaita yms. jouluisia herkkuja.. Usein mietityttääkin miksi pitää syödä niin paljon kerralla. Onko pakko kotona ottaa lautasellinen täyteen ruokaa? Tai vielä enemmän mietityttää, että jos syö jotain epäterveellistä, tarvitseeko sitä mätätä vatsanpullolleen. Esimerkiksi, me tykätään käydä pizzalla, enkä ymmärrä, miksi ihmeessä me ei opita syömään pizzaa puoliksi. Se riittäisi vatsantäytteeksi, mutta myös kaloreiden suhteen kroppa kiittäisi pelkästä puolikkaasta. Sama jakaminen sopisi kaikkiin herkkuihin, vain yksi suupala riittää.

Pohdimme tätä kirjoitusta tehdessä, voiko tätä julkasta, voiko kertoa tykkäävänsä syödä epäterveellisesti. Se kun ei ole kauhean arvostettua tällä hetkellä maailmassa. Mutta onneksi Iltasanomien uutisissa Nigella Lawson hehkuttaa tuttuun tyyliinsä syömistä (http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1449578776281.html), ja pääsen takaisin omalle radalleni. Todellakin julkaisen tämän. Itseni kohdalla voin vielä todeta, että jokainen kilo minussa kertoo onnellisuudestani. Minulla on tapana laihtua (paljon), kun olen surullinen ja lihota, kun olen iloinen. Masentuneena, kun ei maistu ruoka eikä myöskään tee mieli juhlia elämään ruuan kautta, ja olen elämässäni ollut usein masentunut. Minussa voi olla tällä hetkellä kymmenen kiloa ylimääräistä onnea, mutta onneksi niin (vaikka siis vähän yritänkin hissukseen kiloja tiputella, ettei olisi niin kankea olo.) 

Ruuasta puhuttaessa on pakko kertoa meidän itsenäisyyspäivällisestä. Söin ensimmäistä kertaa elämässäni mediumpaistetun naudan sisäfilepihvin. En ole ollut koskaan kokolihan ystävä, luultavasti johtuen siitä, että en ole vain ikinä maistanut noin hyvin paistettua pihviä. Mutta nyt olen ja en malta odottaa, koska saan sitä lisää. Jos vaikka joulupäivänä, kun en syö jouluisin kinkkua. 

Niin ja se minun pahe, totuushan on se, että Stönö meni ja puhui minut ympäri tekemään itsenäisyyspäivänä jälkkäriä, ”kun ollaan syöty ja juotu näin hyvin, niin on pakko saada jälkkäri kruunaamaan ruokakokonaisuuden”. Ja niin kuin alussa kerron, minulla on paha, paha pahe. Nimittäin taion melkein mistä vaan todella hyviä hätäjälkiruokia. 

Tässä kuva itsenäisyyspäivänpäivällisestä.

P.s

Itsenäisyyspäivänä maistelimme myös itse tehtyä glögikuoharia – ”Glökhua”. Suuren suosion tähden, sitä ei enää Alkosta saanut, mutta itse tehty maistui niin hyvälle ettei varmaan tarvitse Alkosta saatavaa edes maistaa. Sekoitettiin siis perinteistä Marlin-glögiä, sekä makean juoman ystävänä, makeaa Etelä- Afrikkalaista mansikkakuoharia. Aluksi olin kovin skeptinen, voiko kaksi niin eri tunnelmaista juomaa sopia yhteen, mutta siitä tuli minun yksi lempijuomistani, nam. Ei kuitenkaan kannata sekoittaa glögiä valkoviinin sekaan, se ei ollut läheskään yhtä hyvää. 😀

Rakkaudella

– Hönö