Liittyen edelliseen blogitekstiin tässä kirjoituksessa pohditaan niitä asioita jotka tekevät minut iloiseksi, lievittävät stressiä ja pitävät ahdistuksen poissa. Parisuhde on elämäni pohja, mutta onnellisuus kuitenkin tulee mielestäni sisältä päin. Toisen kanssa voi olla onnellinen, mutta toinen ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Sisäinen ilo ja rauha pitää osata löytää tai oikeastaan mielestäni tehdä itse. Tässä on minun elämän nautinnon helmet:

Mikään ei poista työstressiä niin kuin leipominen. Tän hetken suosikki on karjalanpiirakoiden teko – koen olevani osa Suomen historiaa, kun lauantai aamulla laitan riisipuuron kiehumaan ja otan teekupin käteen ja heräilen hitaasti lehden äärellä. 

Kahvilla käyminen on ihanaa! Olemme Stönön kanssa luoneet ihanaa perinnettä perjantai -kahvittelusta. Ei niin etteikö muulloinkin voisi käydä (usein myös lauantaisin), mutta perjantai -kahvittelu on meidän yhteinen harrastus. Merkkinä siitä, että tästä alkaa viikonloppu (me kun ei kauheasti harrasteta baarissa käymistä – enää.) Ei niin että me välttämättä perjantai-iltapäivästä jaksettaisiin kauheasti joka kerta keskustella syvällisesti, usein uppoudumme omiin kirjoihimme, jotka eivät myöskään ole kauhean syvällisiä. 

Jostain kumman syystä minulle on suunnattoman tärkeää, että lauantaisin herään aikasin ja lähden ulos kotoa – mielellään jo ennen puoltapäivää. Muuten masennun ja ahdistun eikä sitä jaksa kukaan – en minä eikä Stönö. Ja lauantain paras harrastus on SHOPPAILU! 

Silloin tällöin minunkin tanssijalkaa vipattaa ja pakko sanoa että parhaimpiin stressin/kiukun/masennuksen poistajiin kuuluu tanssiminen. Usein ystäviä tulee nähtyä vain viikonloppuisin ja itseasiassa liian harvoin. Kaipaan kovasti extempore iltateeitä ystävien kanssa, sellainen olisi kiva kulttuuri oppia ja ihan varmasti unohtuisi työmurheet ja ärsyttäisikin vähän vähemmän iltaisin. Kollaasissa on myös kuvat reissusta, mikä on superhyvä arjen ajatusten kadottaja. 

Viimeisenä tulee mieleen reissut kotipaikkakunnillemme. Me ollaan kummatkin Helsingin ulkopuolelta kotoisin (minä keskisuuresta kaupungista ja Stönö pienestä kaupungista) Helsingissä tulee käytyä liian harvoin luonnonkeskellä mutta kotipaikkakunnille mentäessä usein päädymme luonnonhelmaan ja rakastan sitä. Se jos mikä on voimaannuttavaa. Rakastan myös automatkoja Stönön kanssa halki Suomen, Suomi on kaunis maa katsella.

-Hönö

ps. Tämän blogin kirjoittaminen on myös hyvä stressinpoistokeino.