Äiti on aina neuvonut panostamaan laatuun. Itselläni on kestänyt kauan sisäistää tämä oppi. Olen ollut aina alennusten ja halpojen tuotteiden perässä juoksija, ja vaatteissa varsinkin kokenut, että määrä korvaa laadun (ja vaatekaappi onkin pullottanut vaatteita). Siinä, että ostaa halpaa vaan ei aina hyvää, on yksi todella ikävä puoli, se kun lempi tavara/vaate hajoaa. Minulle käy usein housujen kanssa, että ne hajoavat ennen aikojaan. Vaatteissa en ole vielä päässyt siihen pisteeseen, että osaisin ostaa laatua. Kuitenkin pikkuhiljaa olen sisäistänyt äitini opit. Muun muassa hyvien ja kestävien kenkien osalta. Mikään ei ole niin ikävää kuin eläminen huonojen kenkien kanssa. Olen kenkien osalta ihastunut Ecco –merkkiin. Monissa sen kengissä on pehmeä pohjallinen, ja sen useimmat mallit sopivat minun helposti väsyville jaloilleni. Valitettavasti Eccon hinnat ovat korkealla, eikä niitä voi ihan vain shoppailuniloksi ostaa. Tänään tein kuitenkin mielestäni loistavat löydöt. Tarvitsin kipeästi talvikenkiä. Löysin Eccolta aika järkevän oloiset kengät ja ne olivat puoleen hintaan. Väri oli vähä toinen kuin mitä olin miettinyt. Mutta samalla löysin toiset puoleen hintaan olevat kävelykengät, jotka olivat täydellisen näköiset. Ostin siis kahdet ihanat ja järkevät kengät.

Kenkien lisäksi osaan jo arvostaa laukuissa laatua ja nahkaa. Myönnettäköön, että minulla on pieni laukkufetissi, jota en ihan vielä ole saanut kuriin. Tässä uusin laukkuostokseni, jonka myötä lupaan olla ostamatta uutta laukkua ainakaan seuraavaan vuoteen. Michael Korsin laukku on ollut kauan haaveena, sitten siitä tuli hittituote, trendien trendi, enkä halunnut ostaa sitä, koska kaikilla muilla oli sellainen. Kävi kuitenkin niin, että en löytänyt mistään yhtä särmikästä ja pelkistettyä mallia ja sitten tuli vastaan vielä noin ihanilla väreillä tehty laukku. Niinpä syksyn alussa lupasin itselleni, että jos selviän tästä syksystä saan ostaa kyseisen laukun. Uuden vuoden aattona sitten totesin, että nyt olen sen ansainnut. No se olikin viimeinen tilaisuus, kun mallisto oli vaihtumassa ja Stönö saikin sitten ajeluttaa minua pitkin pk-seutua, jotta juuri se oikea löytyi.

Tässä minun viime viikkojen löydöt. Myönnettäköön rakastan shoppailua.

– Hönö