Uuden Vuoden tienolla on aika tehdä kaapinsiivousoperaatio. Olen huono hävittämään vaatteitani, saati mitään muutakaan tavaraa. Stönö on minua paljon parempi karsimaan omaisuuttaan – paitsi pipojaan. Me nimittäin ollaan pipopäitä. Eilen kävimme illalla pissattamassa koiraa pakkasessa, minä ilman sukkia, Stönö ilman takkia, mutta kummallakin oli pipo päässä. Pipo päässä pakkassäässä, panopäällä, tyylilyylinä, kesätyylinä..

Tästä saisi hyvän alkutekstin viikonlopun teemaan, vaatekaapin siivoukseen. Tänään en kuitenkaan halua hävittää mitään vaan säilyttää kaiken. Ja kirjoittaa yhdestä parisuhteen tärkeimmästä sisällöstä, toisen hyväksymisestä kaikkinensa, sellaisena kuin hän on. Asia joka kuulostaa yksikertaiselta, mutta itse asiassa ei ole helppoa.

Tämä pipopäässä kaikkialla kuvaa meidän syvintä sisästä ja ulkoista olemusta – vähän erikoinen. Ystäväni kuvasi joskus minun ulkoista tyyliäni sanoin hipsteri meets pultsari. Voisin kuvailla itseäni, sisäistäminääni sanoin: kovaääninen nauraja ja tiukkapipo samassa paketissa. Tavatessamme Stönön kanssa jouduimme toteamaan, että aina erikoisuutemme eivät tavoita samaa linjaa, toisen piirteet voivat ärsyttää toista. Enkä enää puhu pelkästään minun kukkahousuistani, jotka meidän alkuaikoina aiheuttivat Stönölle närästyksen oireita. Luultavasti aina tulee olemaan meidän parisuhteessamme tilanteita, joissa toinen saa ärsytettyä toisen.

Koska emme ole hajuttomia saati mauttomia (tai siis tyylillisesti ollaan kirjaimellisesti juuri jälkimmäistä) toisen hyväksyminen hitusen hulluna on ainoata mitä toinen voi tehdä ja samalla suurinta mitä voi tehdä. Kuten eilen, kun teimme yhdessä ruokaa. Säädin taas omiani, eikä kaikki mennyt ihan putkeen. Itseltäni oli mennä hermo, niin kuin usein samankaltaisissa tilanteissa menee. Stönö katsoo minua ja pyörittelee silmiään ja sanoo ”jos sä olisit tervejärkinen, mä näyttäsin hullulta”. Ei ala valittamaan, ei mollaamaan vaan pussaa. Siinä on rakkaus, että antaa toisen olla sellainen kuin on. Kun minä laitan pyykit kuivumaan, me kummatkin tiedetään, että ne ovat rypyssä tai kun Stönö jättää purkan paperin päälle pöydälle ja vaikka tiedän ettei se päädy koskaan roskikseen pysähdyn, pyörittelen silmiäni ja siivoan hymyilen. En sano etteikö kumpikin osaltansa räksytä toisen tekemisistä, sallittakoon sekin, nimittäin meillä sallitaan se, ettei kummankaan tarvitse muuttua toisen takia.  

-Hönö