We are back!

IMG_3050.JPG

Huh, melkein kolme vuotta ehti vierähtää viimeisimmästä postauksesta. JA MILLAISET kolme vuotta! Sinä aikana olemme todellakin muuttaneet (lue! Mitä, jos me muutetaan maalle?), ostaneet mökin, menneet naimisiin, hankkineet koiran ja ostaneet asunnon. Ainiin ja minulla on maailman paras työpaikka ja Hönö on melkein valmistunut yliopistosta.

Mutta mennäänpä ajassa hieman taaksepäin. Heinäkuussa 2016 olin juuri jatkanut määräaikaista työsopimusta sen hetkisessä työpaikassani, kun Hönö kesken työpäivän laittoi minulle viestin, että ”mä pääsin Lapin Yliopistoon!!”. Olin hetken ymmälläni ja sain kysyttyä Hönöltä, että ”ai, oletko sä sit hakenut sinne?”. (Hän oli unohtanut kertoa minulle tuollaisen pienen muotoseikan.) Harkinta aikaa Hönöllä oli ruhtinaallisesti seuraavaan päivään, koska jonkun sähköpostiosoitesotkun vuoksi Hönö ei ollut saanut ensimmäistä ilmoitusta koulupaikastaan. Tottakai Hönö otti paikan vastaan ajatuksenaan tehdä opintoja Helsingistä käsin. Ensimmäisen puoli vuotta hän kuluttikin ahkerasti pakaralihaksiaan ja erinäisiä istuimia meillä kotona tehden etätehtäviä. Ehdotin Hönölle, että hakisin töitä pohjoisesta ja voisimme lähteä yhdessä hetkeksi katsomaan maailmaa uudesta näkövinkkelistä. Uskomatonta kyllä, onnistuin saamaan työpaikan ja niimpä aloitimme vuoden 2017 alussa Lappiseikkailun.

Näihin reiluun kahteen vuoteen on mahtunut paljon erilaisia ajatuksia ja mielialan vaihteluja. Hönö on säännöllisin väliajoin kipuillut elämää tässä uudessa rumassa kotikaupungissamme ja haikaillut takaisin Helsinkiin. Olisimme varmaan jo nostaneet kytkintä, jos minulla ei olisi niin hyvä työpaikka. Olemme myös onnistuneet haalimaan itsellemme pienen ja miellyttävän ystäväporukan, joka osaltaan on auttanut meitä juurtumaan tänne.

Viime keväänä sain Hönön höynäytettyä ja otimme koiranpennun. Olemme molemmat koiraihmisiä ja olemme oikeastaan koko yhdessäoloaikamme miettineet koiran ottamista. Elämäntyylimme on aika reissaavaa ja liikkuvaista, mistä syystä olemme kokeneet, ettei ajankohta koiran hankinnalle ole sopiva. Aloitettuani työt täällä aloin melkein samantien haaveilla koirasta, josta voisin kouluttaa itselleni työkoiran. Harkitsimme rotuja tarkkaan ja sopivan löydyttyä aloin ottaa yhteyttä lähikasvattajiin. Viime keväänä sitten tärppäsi ja Poika tuli taloon. Muutamien harmaiden hiuksien lisäksi hän on tuonut myös iloa elämäämme.

Koiran tulon myötä aloimme huomata, että asuntomme on TODELLA pieni. Olimme jo ennen koiraa alkaneet hajoilla asunnon pohjaratkaisuun, joka tarjosi vähiten tilaa siellä, missä sitä eniten kaivattiin (kuten eteisessä, keittiössä ja olohuoneessa). Mutta Pojan tulon jälkeen katsoessamme sohvalta televisiota koira-aitauksen läpi päätimme, että tarvitsemme isomman asunnon ja mielellään yhden huoneen lisää. Aluksi meillä ei ollut aikomusta ostaa asuntoa, mutta tajusimme nopeasti, että se olisi huomattavasti järkevämpää kuin vuokraaminen. Ja niimpä joulukuussa 2018 kannoimme (tai muuttofirma kantoi) tavaramme ensimmäiseen yhteiseen omaan kotiin.

Niin ja tosiaan me ostettiin ensin se mökki kesällä 2017. Ei vissiin se perinteisin järjestys, mutta meille just oikee<3

 

-Stönö

suhteet oma-elama rakkaus ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *