”Voisit ehkä pitää tästä”
Olen aina ajatellut että elämässä on oltava neljä kulmakiveä. Vähän niin kuin tuolissa, pöydässä tai talossa; kun yhden ottaa pois, koko laitos romahtaa. Tämä ajatus syntyi joskus teinivuosina kun elämään mahtui lähinnä elokuvia, bändejä, kavereita.. Kaikkea huoletonta, joka kuitenkin siihen elämän aikaan tuntui niin suurelta.
Nyt kun mietin tätä merkintää.. Joudun myöntämään että en enää tiedä mitä ne kolme kulmakiveä ovat. Se yksi on aina sama, turvasatama kaiken myrskyn keskellä. Jokin, johon pitäisi aina muistaa palata silloin kun tarvitsee viikonlopun mittaisen tauon kaikesta muusta. Mutta entä ne kolme muuta? En todellakaan tiedä. Ehkä ne vielä löytyvät.
Mutta se yksi kulmakivi.. Joku siellä saattaa nyt naurahtaa ja pudistella päätään epäuskoisena tai huvittuneena. Mutta se kulmakivi on minulle Taru Sormusten Herrasta. Olin.. 11 vuotias kun velipuoleni toi minulle katsottavaksi Sormuksen Ritarit– vhs:n saatesanoilla ”Voisit ehkä pitää tästä”. Elettiin kai kevättä 2002, koska Kaksi Tornia ei ollut vielä elokuvateattereissa (se ilmestyi joulukuussa). Ehdin ensimmäisellä kerralla Moriaan saakka kun äitiin käski minut nukkumaan koska seuraavana päivänä olisi koulua.
Mutta siitä se lähti. ”Voisit ehkä pitää tästä” on kantanut minua 23 vuotta. Mutta miksi? Kysymys on oikeasti vaikea ja olen nyt ehkä jo 10 minuuttia istunut tässä ja miettinyt siihen vastausta.
Tarina on eeppinen kertomus ystävyydestä, matkasta, rohkeudesta, pahuuden voittamisesta.. Tolkien heijastaa siihen paljon omia kokemuksiaan esim. sodasta. Kartta on kuin Eurooppa toisen maailman sodan aikaan. Jacksonin elokuvat on tehty rakkaudesta lajiin, jokaista yksityiskohtaa myöten. Minä tiedän sen, koska olen käynyt siellä ja nähnyt sen.
Tarina inspiroi kertomaan omia tarinoita. Nuorena halusin kirjoittaa oman kirjan josta ehkä joskus joku tekisi elokuvan ja jolle tulisi oma fanikunta. Ne oli isoja unelmia, mutta halusin silti kertoa tarinoita. Päädyin Tampereelle opiskelemaan elokuva-alaa. Erikoistuin kuvaajaksi, mutten koskaan kuvannut mitään koska halusin ohjata.
Noniin, moni aihetta tunteva ehkä kysyy kysymyksen; entä Hobitit? Ne elokuvat. Kuulun siihen vähemmistöön, joka sekosi niistä melkein yhtä pahasti kuin aikoinaan Sormusten Herrasta. Kyllä, Hobiteissa oli omat ongelmansa ja aika ajaa niiden ylitse väkisinkin jossain kohtaa toisin kuin Sormusten Herran, mutta rakastuin niihin.
Eräänä.. talvipäivänä alkuvuodesta 2013.. Heräsin ja tajusin että unelmani oli muuttunut yhden yön aikana. Halusin Uuteen Seelantiin Sormusten Herra-elokuvien alkulähteille. Pyörät lähtivät pyörimään ja marraskuussa 2014 nousimme kaverini kanssa lentokoneeseen ja aloitimme 42h kestävän lennon määränpäänä Auckland, Uusi Seelanti. Se matka muutti paljon ja on kokonaan eri tarina eri postaukseen niin ei mennä siihen nyt.
Joten.. Taru Sormusten Herrasta on vienyt minut kouluun ja matkalle maailman ympäri. Se on turvasatama, minkä olemassaolo pitäisi aina muistaa. Tämä äskeinen oli vain pintaraapaisu siihen miten paljon se oikeasti on ollut osa elämääni. Mutta entä nyt?
Haluan yhä kertoa sen tarinan, mutta nyt se tuntuu lähinnä kaukaiselta haaveelta eikä uskoa sen toteutumiseen ole. En tiedä edes miten lähtisin toteuttamaan sitä vaikka uskoa, aikaa ja jaksamista olisikin. Tunnen olevani jotenkin niin.. heikko. Pelkään että homma kaatuisi ensimmäiseen vastoinkäymiseen.
En ole enää elokuva-alalla. En ole päivääkään tehnyt palkallista työtä sillä saralla enkä usko että tulen koskaan tekemään.. Vaikken sanokaan että kieltäytyisin kunniasta jos joku tulisi kysymään. Mutta se on myönnettävä että se ala on osa menneisyyttäni.. Mutta ehkä elokuvien ei tarvitsisi olla! Ennen kävin paljon leffateatterissa, katsoin paljon elokuvia ja sarjoja ja Oscar-gaalat ja kaikki. Nykyään se palo on yksi osa minkä olen aikain saatossa kadottanut, mikä on tietysti hyvä tiedostaa. Ehkä voisin yrittää etsiä sen kipinän uudestaan.
Toinen asia minkä voisin tehdä, on kulkea enempi metsässä. Ottaa keppi käteen ja samoilla kuin hobitti konsanaan, hengittää raikasta ilmaa, kuunnella keväistä lintujen laulua ja vain olla hetki hiljaa. Jep, se kuulostaa hyvältä.
.. Mutta ehkä odotan että tuo tänään satanut lumi sulaa. :D
Oletko koskaan ajatellut omia elämäsi kulmakiviä? Tai fanitatko jotain asiaa enemmän kuin laki sallisi?