Tieltään eksynyt Persian Prinssi
Avasin pitkästä aikaa Hingen kotisohvalla – lokaationa ihan vaan Suomi. Selailtuani harmaata massaa kylliksi, eteen tuli tasan yksi komea, koulutettu ja potentiaalisesti särmää omaava miesoletettu. Aloitettuamme keskustelun, hän suorastaan vaati tapaamista. Ehdotti teellä käymistä lähiostarinsa kahvilassa (SUS!!!) Ennakkotietoni Persialaisista oli se, että Persialaiset ovat kunnianhimoisia, määrätietoisia ja kovia suorittamaan. Persialaisten miesten maine on sellainen, että he pitävät hyvää huolta naisesta, eivätkä esimerkiksi anna naisen maksaa deiteillä.
Kaikki meni jo alkuunsa pieleen joutuessani torppaamaan kundin idean teen lipittämisestä Arabian kauppakeskuksessa (mitä vittua???). Soitin ystäväni ravintolaan, varasin meille pöydän ja HAIN tämän miehen kotoaan autollani. Ravintolassa hän joi vettä, ja jakoi kanssani yhden tartar-annoksen. Tohdin tilata jopa lasillisen viiniä. Lasku oli alle viisikymmentä euroa, ja maksuvaiheessa äijä sanoi minulle että: ”No worries, maksan OMAN osuuteni”. Olin että joo kuule ei tarvitse, ja minä naisena maksoin sitten tämän laskun – tietenkin tippeineen, kuten asiaan kuuluu. Ajattelin, että kundi omaksunut viidessä kuukaudessa hieman turhan hyvin tämän suomalaisen ”rutsataan kaikki irti naisilta” -luolamieskulttuurin. Onko tästä syyttäminen suomalaisia sisaria, jotka kehtaavat kutsua itsejään feministeiksi samalla suoraan kusten meidän naisten muroihin?
Ajattelin, että kundi omaksunut viidessä kuukaudessa hieman turhan hyvin tämän suomalaisen ”rutsataan kaikki irti naisilta” -luolamieskulttuurin. Onko tästä syyttäminen suomalaisia sisaria, jotka kehtaavat kutsua itsejään feministeiksi samalla suoraan kusten meidän naisten muroihin?
Persialainen prinssi on koulutustasoltaan PhD, ja hän on tullut Suomeen työskentelemään Post Docina. Sen lisäksi hänellä on erilaisia liiketoimia ja ideoita, joita haluaa toteuttaa. Hänen aikaansaavuutensa ja asenteensa puhutteli minua, koska olen itsekin aikaansaava yksilö. Poistuessamme ravintolasta, annettuani kyydin miehelle kunnon ”feministin” elkein, hän kutsui minut kotiinsa vielä keskustelemaan yhdestä bisnesideasta, jonka voisimme toteuttaa yhdessä. Kiinnostuneena enemmän kyseisestä ideasta, kun itse miehestä, lähdin käymään hänen kotonaan. Koti oli tavallinen yksiö – en muuta odottanutkaan. Hän alkoi yllättäen suutelemaan minua, ahdistuin ja kiirehdin kotiin. Olin kuitenkin maksanut jo lastenhoitajankin tästä tiistai-illan ilosta, että pääsin maksamaan miehen kusisille treffeille. Onneksi raha kuitenkin meni hyvään tarkoitukseen, eli ystäväni ravintolan tukemiseen.
Olin kuitenkin maksanut jo lastenhoitajankin tästä tiistai-illan ilosta, että sain kunnian maksaa miehen treffeille.
Hänen intensiivisen viestittelynsä yltyessä treffien jälkeen ajattelin, että ehkä voisin antaa hänelle mahdollisuuden korjata kömplelyyttään. Ehkä kyse oli siitä, että hän on kokematon eli ”vasta” 30-vuotias (- okei, 1994 syntyneet ovat jo kolmekymppisiä…)
Asuin kuluneen viikonlopun hotellissa Helsingissä ja sain hetkellisen aivopierun parin viinilasillisen jälkeen. Kutsuin PP:n (= Persialainen Prinssi) luokseni ystäväni lähdettyä, ja kaduin tätä siltä seisomalta. Yrittäessäni perua kutsua, hän oli jo taksissa. Hänen saapuessaan, kello oli alle puolenyön ja ehdotin drinkeille menoa. Hän hieman vastusteli ja menimme tästä huolimatta hotellin läheiseen drinkkibaariin. Laskun saapuessa hän sanoi: ”Minä maksan nyt, kun sinä maksoit silloin viimeksi” … Ei vittu mikä juntti ollakseen Persialainen, ajattelin. Äijä on ihan oikeasti kotoisin Tehranin vauraammalta alueelta, ja käyttäytyy kuin suomalainen stereotypinen paskajussi.
Saapuessamme ihanaan, suureen hotellihuoneeseeni ajattelin vain että olisipa ollut ihana nukahtaa ja herätä täällä yksin. PP tietenkin halusi Pandoran lipastani, enkä nähnyt miestä enää missään mielessä viehättävänä. Päädyin harrastamaan mahdollisesti vuoden huonointa seksiä. Tiedättekö se aropupu, joka rynkyttää menemään laukeamiseensa asti?
Ajattelin, että pääsin hänestä eroon avaamalla jalkani. Mutta ei, PP halusi seksiä heti uudestaan aamulla. Kuin luojan lykystä menkkani alkoivat kesken aamuaktin- kiertoni on edelleen täysin viturallaan, enkä ollut taas ollenkaan varautunut asiaan. Edes jotain huumoria lannistavaan kokemukseen toi verisen kyrpänsä nähdessään panikoituva PP, joka säntäsi suihkuun.
Vuoden kantava teema siis jatkuu – Lähi-Itä ja veriset lakanat.
Tämän vuoden upeita treffikumppaneitani miettien, kirjosta löytyy tosiaan useampi Libanonilainen, yhtään unohtamatta surullisen kuuluisaa herra Israelia. Ja nyt saatiin sitten vielä Irankin mukaan kokonaisuuteen. Syyrian kanssa en ole suostunut treffeille, ja Iraqeille saattaisin olla aavistuksen liian Haram.
Neljännen kvartaalin alettua, 35-syntymäpäiväni lähestyessä voin todeta että vuoden alussa laatimani matkustussuunnitelma on pitänyt. Vuoden missio ei ollut löytää elämäni rakkautta, ja tässä vaiheessa elämää en sellaista enää kaipaakaan. Sitä tärkeämpää minulle on se, että olen laihtunut tämän vuoden aikana alle vuodessa 15 kiloa. Näytän paremmalta kuin koskaan, ja jokseenkin ajoittain kuormittavasta elämäntilanteestani huolimatta voin PROVIDATA itseni, sekä näemmä myös treffikumppanini. Joskin toiset miehet eivät näytä ymmärtävän käytöstapojen ja sen päälle, että Suomessa ei ole kulttuurin pieneen sääntökirjaan kirjoitettu sellaista lauseketta, että ravintolassa lasku tilataan puoliksi. Oikeasti mitä vittua nyt taas? Meninkö treffeille vittu universumin ainoan Persialaisen kanssa, joka haluaa deitata naista romanttisessa mielessä ja puolittaa laskun?
Noniin, kenelles seuraavaksi maksetaan treffit?