Olipa kerran Libanonilainen himolipittäjä
Jokseenkin ahdistuneena kohtaamisesta Ryppiksen kanssa, vittumaisen lapsen sekä persreikä ex-miehen kuormittamana kohtasin YT-neuvottelut. Siltä seisomalta otin yhteyttä vanhaan Tinder-heilaani ja päätin bookata matkan Pariisiin hänen luokseen. Jotta ei menisi nyt ukot sekaisin, niin kyseessä on eri henkilö kuin alkuvuoden Pariisin matkalla. Kumpikin heistä toki Libanonilaisia – mutta tämänkertaista olen nähnyt kerran aiemmin. Elettiin vuotta 2022 ja suuntasin tuolloin seksimatkalle Beirutiin.
Nopea kertaus vuoteen 2022. Kutsuttakoon tätä Libanonilaista Lipittäjäksi. Niche-miestyypilleni ominaiseen tapaan hän on Beirutin kristitty, tummapartainen herrasmies. Vuonna 2022 olin vielä tyytymätön omaan kehooni lasten myötä, ja itsetuntoni oli nollissa. Minua ei tuolloin haitannut Lipittäjän työttömyys, se että hänen pituutensa oli alle 180cm ja luonteensa noh – oikukas. En ollut käynyt Beirutissa vuosiin ja nautin tuolloin täysin rinnoin juuri alkaneesta vapaudestani ja siitä vähästä huomiosta mitä vain suinkin onnistuin saamaan. Olin toki silloinkin keskivertoa paremmannäköinen nainen – ja kiitos hyvien säärieni, ne ovat antaneet silloinkin paljon anteeksi kun painoindeksi on tehnyt tepposet.
Vaikka näin itseni äärimmäisen epäviehättävänä, minuun teki vaikutuksen se, kuinka valtavasti Lipittäjä minua halusi. Hänellä oli pakkomielle pilluni lipittämiseen – mikä toki oli tervetullutta seksittömän avioliiton jälkeen. Tämä toimi myös sopivana egobuustina kahden lapsen äidille. Toki tiedostan nyt, että ei se järvi soutamalla kulu ja vaginani on sekin keskivertoa kauniimpi. No jottei nyt menisi aivan itsekehuksi ja vanhojen muisteluksi koko postaus, niin palataan nykypäivään.
Hänellä oli pakkomielle pilluni lipittämiseen – mikä toki oli tervetullutta seksittömän avioliiton jälkeen.
Lipittäjä on diplomi-insinööri ja käynyt myös kaupallisen alan tutkinnon. Hän toimi pankkiirina Dubaissa, mitä ennen asui pitkään Pariisissa ja onnistui siellä asuessaan järjestämään itselleen Ranskan kansalaisuuden. Dubaissa paska osui niin sanotusti tuulettimeen, ja hän palasi vanhempiensa luokse Beirutiin. Beirutissa hän perusti autokorjaamon, jossa entisöi työtekijöidensä toimesta keräilemiään vanhoja autoja. Niitä oli tarkoitus myydä Eurooppaan. No homma ei toiminut ja hän aloitti enemmän tai vähemmän aktiivisen työnhaun. Hän on muutaman vuoden ajan muistutellut minua päivistä Beirutissa ja kutsunut milloin Dubaihin, milloin Barcelonaan tai Pariisiin. Muistin mielessäni hänen huonot nilkkansa ja hieman vittumaisen luonteensa. No, nämä kaikki unohtuivat tarvitessani jonkun joka tekisi minulle paremman mielen.
Muistin mielessäni hänen huonot nilkkansa ja hieman vittumaisen luonteensa. No, nämä kaikki unohtuivat tarvitessani jonkun joka tekisi minulle paremman mielen.
Olin tavallaan aina ajatellut pitäväni Lipittäjän back-up planina. Hän aina puhui avioliitosta yms – mutta se taisi oikeastaan olla vain kevyttä masentuneen ihmisen jorinaa. Tässähän kävi sellainenkin hauska juttu, että Lipittäjä tuntee erään herra Swingerin, joka hänkin on Beirutin Kristitty. Herra Swinger taas tuntee herra arkkitehdin ja… niin, että mikäli meillä suomalaisilla naisilla on Beirutin suunnalla sellainen maine, että olemme kauniita, anteliaita ja vähän hulluja; otan tästä kaiken kunnian itselleni.
No mitä sitten tapahtui Pariisissa syyskuussa 2024?
Sinä joka olet lukenut blogiani, olet varmaan lukenut Pariisin verilöylystä. En haluaisi tätä sanoa, mutta lähtiessäni Pariisiin tällä kertaa, kiertoni oli aivan sekaisin. Eiköhän menkkani alkaneet jälleen lentokoneessa.
Saapuessani Pariisin 17. alueelle, satoi hieman ja alkoi hämärtymään. Näin Lipittäjän kadun kulmassa toisella puolen tietä ja hän näytti komeammalta kuin muistin. Hänen asuntonsa oli kaunis ja viihtyisä. Kävimme illallisella ja menimme hänen luokseen. Harrastimme seksiä kondomin kanssa, pyyhe alla. Sain kauan toivomaani normiseksiä lähetyssaarnaajassa, illan pimeydessä. Se oli ihanan tavallista! Sain hetken larpata parisuhdetta ja unohtaa, että larppi tulisi päättymään jälleen muutaman päivän päästä.
Sain kauan toivomaani normiseksiä lähetyssaarnaajassa, illan pimeydessä. Se oli ihanan tavallista!
Pitkän viikonlopun aikana Lipittäjästä alkoi kuplimaan esille puolia, joista en ollenkaan pitänyt. Hän alkoi päivä päivältä ilkeämmäksi. Hän teki minulle erittäin helpoksi herätä oksitosiini- ja dopamiiniryöpyn aiheuttamasta delulu-ihastuskuplastani. Tällä kertaa toivuin matkasta vuorokaudessa.
Ymmärrän tässä vaiheessa sinkkuuttani ja elämääni, että elän mielummin nunnana, kuin tarjoamalla herkkuani ihmisille jotka vain ottavat. Tavallaan haluaisin löytää elämänkumppanin, toisaalta koen hyvin epätodennäköisenä ajatuksen siitä että joku haluaisi todella olla täysillä osa elämääni. Ja kun minulle ei kelpaa vain ”joku”. En kuulu heihin, jotka kokevat yksinolon ongelmallisena. Realiteetti kuitenkin on se, että pakettini on melko raskas. Erityislapsen äitinä olen jo käsitellyt ja hyväksynyt ajatuksen siitä, että tämä on se mitä voin saada. Se tuottaa ajoittain surua ja ahdistusta.
Tämä vuosi on opettanut minulle rakastamaan ja kunnioittamaan itseäni. Siitä kiitos seisoo myös merkittävälle laihtumisprosessille. Tunnistan jälleen itseni peilistä, ja viihdyn omassa kehossani.
Koska olen masokisti ja koska haluan pitää oven avoinna rakkaudelle, olen vastoin ystäväni kehotusta aikeissa suunnata tapaamaan Izmirin selkäjumalaa Kööpenhaminaan. Minun on vaan pakko katsoa läpi se juttu. Eli seuraava turpaanvetokeikkani tulee suuntautumaan Köpikseen, ellen välissä ehdi käydä Riikassa erään Herra Tarjoilijan kutsumana. Tämä liittyy jollain tapaa Herra Ryppyreikään. Vaatii ehdottomasti oman postauksensa.
Vetäydyn takaisin YT-kuplaan ja manifestoimaan menestyksekästä elämää kaikkien muiden osa-alueiden paitsi rakkauden saralta – olkoon se sitten niin, mutta rakas Jumala, avaa nyt ne rahahanat ainakin perkele!