Pariisin verilöyly
Herra Israelin tarjoamasta huono avioliitto -simulaattorista selvitäkseni, manifestoin hekumallista pitkää viikonloppumatkaa seuraavalle lapsivapaalle, mikä jo siintikin seuraavan viikon puolella. Kuin taikaiskusta, Libanonilainen tuttuni otti minuun yhteyttä ja kutsui kanssaan Florenceen samaiselle viikonlopulle. Herra B:ksi nimeämäni tuttavani ei luovuttanut kieltäytyessäni kutsusta sadannen kerran kahden vuoden sisään; hän ehdotti samaan hengenvetoon tapaamista Pariisissa seuraavalle viikolle.
Minusta oli muodostunut jo jonkin asteinen pakkomielle herra B:lle kahden vuoden viestittelymme ja kerta toisensa torjutuksi tulemisen aikana. Hän pääsi toteuttamaan luontaista viettiään, saalistamista antaessani tahattomasti vaikeasti tavoiteltavissa olevan vaikutelman. Tällä kertaa päätin shokeerata herra B:tä varaamalla lennot Pariisiin muutaman päivän päähän. Herra B:n kysyessä josko hän nyt ostaisi minulle lennot, olikin siis suomimuija jo hoitanut homman kotiin.
Menkkani olivat tässä kuussa ratkaisevat neljä päivää myöhässä. Vitsailin, että ne kyllä alkavat astuessani Pariisiin menevään koneeseen. Näinhän siinä kävi.
Minulla ei ollut juuri minkäänlaisia ennakko-odotuksia herra B:n suhteen; kaipasin uutta seikkailua, ja tavallaan tuntui että hän olisi tässä vaiheessa jo osa kaveripiiriäni – olimmehan viestitelleet jo muutaman vuoden ajan! Koostin nopean riskianalyysin viestittelymme perusteella kerätyistä tiedonrippeistä ja totesin, että jos ei muuta, niin seikkailu ainakin olisi luvassa. Jos olisin koostanut analyysini tekstiksi, se olisi näyttäytynyt jokseenki tämänlaisena: Herra B ei ole näkyvästi SoMessa. Hän on Dubain Marinassa asuva Libanonilainen kristitystä perheestä tuleva bisnesmies, joka matkustelee jatkuvasti – eniten Italiassa, Ranskassa, Sveitsissä, Saksassa ja Libanonissa. Hän on alle nelikymppinen, tummapiirteinen, komea, pitkä ja sulavalinjainen. Hänellä on kiva tyyli, mikä ei kuitenkaan huuda brändiä. Hän ajaa Teslalla. Hän ei ole koskaan ollut naimisissa, eikä lapsia. Luulen, että hänellä on jonkinlainen sitoutumiskammo, mikä saattaisi johtua osittain siitä, että hän on joutunut taloudellisesti huolehtimaan niin monesta perheenjäsenestään. Minulle muodostui vahvasti mielikuva siitä, että hän on self-made, jalat maassa eikä halua pröystäillä. Kaiken kaikkiaan vaikuttaisi siltä, että hän pystyy kustantamaan oman elämänsä.
Menkkani olivat tässä kuussa ratkaisevat neljä päivää myöhässä. Vitsailin, että ne kyllä alkavat astuessani Pariisiin menevään koneeseen. Näinhän siinä kävi. Sovimme tapaavamme hotellin aulassa tiettyyn kellonaikaan. Lähetin viimeiseksi japaninlippu-emojin. Akkuni loppui tämän emojin lähettämisen myötä. Suunnistin sokkona hotellille puhelimeni ollessa pimeänä – nautin näistä hetkistä, kun saa palata aikakoneella kauteen, jolloin Google ei ajatellut puolestamme.
Kello oli lähemmäs kahdeksan perjantai-iltana saapuessani hotellin aulaan. Herra B näytti yhtä komealta, kuin kuvissa. On edelleen hieman jännittävää jakaa hotellihuone henkilön kanssa, jota et ole koskaan ennen tavannut. Olen tavallaan tottunut näihin tilanteisiin, mutta kroppani reagoi totaaliummetuksella – aivan joka kerta! En tiedä, onko tämä tosin kirous vai siunaus. Olen nimittäin kova muija paskomaan.
Suuntasimme illalliselle ja joimme illan aikana peräti kaksi pulloa viiniä. En ollut juonut juurikaan alkoholia aikoihin, ja annoin viinin hurahtaa päähän. Muutamien epäonnistuneiden yritysten jälkeen jatkaa iltaa drinkeille Rasputinin kaltaisiin paikkoihin miehen kanssa ilman varausta – saati herrasmiehen kädenpuristusta, päädyimme hotellille. Herra B:n paljastaessa sukukalleutensa yllätyin, kuinka niin hoikalla miehellä oli varsin valtava fallos. En ollut nähnyt yhtä massiivista kaveria sitten kesän 2023. Tunsin suurta harmitusta tiedostaessani, etten pystyisi nauttimaan tilanteesta täysin rinnoin niagran veriputoukseni ansiosta. Minua myös väsytti viikon työrupeama, lapset ja viini – joten kiinnostus toisen ihmisen vastikkeetonta tyydyttämistä kohtaan oli pyöreä nolla. Kyllä siinä jotain yritettiin sen verran, että aamulla odotti ”walk-of-shame” -tyylinen koko sängyn kattava tahrainen näky. Tämä kokemus oli varmasti meille kummallekin täysin päinvastainen, kun miksi sen olimme kuvitelleet.
En ollut nähnyt yhtä massiivista kaveria sitten kesän 2023. Tunsin suurta harmitusta tiedostaessani, etten pystyisi nauttimaan tilanteesta täysin rinnoin niagran veriputoukseni ansiosta.
Seuraavana päivänä herra B esitteli minut miespuoliselle serkulleen ja kollegoilleen, joista toinen oli mies, ja toinen nainen. Päivän päätteeksi herra B tunsi olonsa flunssaiseksi (vai traumatisoituneeksi?) ja meni aikaisin nukkumaan. Lähdin ulos hänen kollegoidensa ja serkkunsa kanssa. Istuessamme pöytäseurueessa, seuratessani naimisissa olevan nelikymppisen mieskollegan ja kaksikymppisen sinkkuna elelevän naiskollegan dynamiikkaa, totesin heille: ”te kaksi tulette panemaan tänään”. He olivat suorastaan järkyttyneitä letkautuksestani. Seuraavana päivänä nainen kertoi minulle ennustukseni osuneen oikeaan. Heille syntyi romanssi, mikä tuskin loppuu tähän reissuun. Herra B lähti työpalavereihin sunnuntaiaamuna ja päätyi juhlimaan vendoreidensa kanssa – me emme enää tavanneet toisiamme lähtiessäni aikaisin maanantaiaamuna kohti Helsinkiä. Sitä ennen vietin aikaa hänen serkkunsa ja kollegoidensa kanssa. Sain reissun aikana uuden tosiystävän – meistä tuli läheisiä tämän kyseisen naiskollegan kanssa, ja olemme päivittäin yhteydessä. Tällaisista kohtaamisista olen kiitollinen elämässäni kohtaamilleni miehille – olen tavannut huomattavan osan ystävistäni miesten kautta!
Emme ole olleet herra B:n kanssa yhteydessä Pariisin jälkeen – joskin hän käy tuijottelemassa jokaisen Insta-stoorini. Hänen kollegansa kanssa toki olemme sopineet jo tapaamisen uuden bestikseni asuinmaahan Qatariin – tätä odotan innolla!
Toistamiseen halusin kertoa blogissani, kuinka tunsin jättiparrulla höystetyn seksimaratonin jälkimainingeissa oloni katujyrän alle jääneeksi koko Pariisia seuranneen työviikon ajan. Kun maineen kerryttäminen hyperseksuaalisena MILFinä ei ota tuulta purjeisiinsa, keskityn iloitsemaan siitä, että ummetukseni on vihdoin hellittänyt Pariisin verilöylyn jäätyä unholaan.
Libanonin ranking maailman penis-listauksessa on kahdeksas. Se on äärimmäisen kova tulos. Kokemukseni mukaan olen kohdannut oikein mukavan kokoisia, ja sitten tavallisen suomalaisen kokoisia Libanonilaisia. Tämän vuoksi en lähtisi täysin sokeana luottamaan, että vastassa olisi poikkeuksetta jotain ylenpalttisen massiivista.