NYTNYTNYT 

sormet syyhyää päästä leikkaamaan ja poimuttamaan ja ompelemaan paitaa, jonka piirsin ja kaavotin eilen. ja ehkä vähän samalla myös neulomaan mohairpaitaa, jonka alotin eilen. tää on ehkä mun normaalein olotila: ne kymmenisen keskeneräistä käsityötä huutaa mun nimee hyllyiltä, lattioilta, ompelupöydältä, laatikoista eikä millään ehdi tehdä kaikkea yhtä aikaa valmiiksi. mutta ei se mitään, sillä tekeminenhän on vähintäänkin puolet sen vaatteen tuomasta ilosta. joka ikinen tikki on tarkoin harkittu ja jokainen silmukka tulee mun omista käsistä. niitä vaatteita pitäessä kaikki tuntuu henkilökohtasemmalta, sillä oma tyyli ei koostu vaan hennes-ginatricot yhdistelmistä vaan omasta visiosta siitä, mikä on kaunista. joskus myös vähemmän kaunista. nyt en kestä enää, toi punanen sametti on niin yksinäinen tuolla lattialla, menen siis riipimään sitä palasiksi.