jäit lojumaan
jonnekin voikukansiementen ja
tuulen lomaan

takerrun käteen, joka
ei ole tässä
enää tänään

valonsäikeitä räsymatolla
ja reikiä
sydämessä

kylmää teetä aamuneljältä

puolitiessä toisen auringon alle
pian tomun ja leijonankitojen saartama

matkalaukun pohjaan ripustautunut rakkaus
leijalee matkassa, huomaamatta, hiljaa

ei mitään paina
ei matkantekoa haittaa

silkkaa aurinkoa ja kultaa
joka hetki säihkyvämpää

tavoittamaton hehku horisontissa
jonka perään huudan

ympärillesi kietoutuu
ajatusten läpikuultava verkko

kuljet mukanani joka hetki
tuskin osaan hengittää ilman sinua

palaathan?