jäit lojumaanjonnekin voikukansiementen jatuulen lomaan takerrun käteen, jokaei ole tässäenää tänään valonsäikeitä räsymatollaja reikiäsydämessä kylmää teetä aamuneljältä

puolitiessä toisen auringon allepian tomun ja leijonankitojen saartama matkalaukun pohjaan ripustautunut rakkausleijalee matkassa, huomaamatta, hiljaa ei mitään painaei matkantekoa haittaa   silkkaa aurinkoa ja kultaajoka hetki säihkyvämpää tavoittamaton hehku horisontissajonka perään huudan ympärillesi kietoutuuajatusten läpikuultava verkko kuljet mukanani joka hetkituskin osaan hengittää ilman sinua palaathan?

hymysi tarttuuvaikket ole enää tässä pitelen muistoasi kämmenellä, sen rosoiset reunat kaivautuvat ihoonkuoren sisällä pelkkää hattaraa askeleesi kaikuvat toisen maan kamarallahiekka varpaittesi välissä kihelmöi ja polttaa makaan selkä vasten kylmää graniittiatupakka palaa päivä uupuu iltaantuijotan kattoon

olit revontulten leisku pohjoisella taivallapakkasaamun puna poskillanijään kuulas pinta, jolla auringonsäteet leikkivätnäytit särkyvältämutta olit niin vahva, vankkumaton leijailit lintuna juuri käteni ulottumattomissaäänesi helähti läpi ajan ja tilanolit kaikkialla, jokaisessa hetkessä kaipasin sinua joka hetki vaikket ollut kaukanakaipasin sinua kauan ennen kuin astuit ulosja suljit oven