Pärekorit ovat pyörineet sisustuslehdissä jo joitain vuosia. Kotona meillä on pari klassista versiota ihan arkisessa käytössä, keräyspullokorina ja keskeneräisten ompelutöiden säilönä. Nuo ajanpatinoimat peruspuunväriset ovatkin ihan kivoja, mutta tämän postauksen jättikokoisen korin pelastin mökiltä puuvaraston perukoilta, taisi se talvehtiakin viime talven ulkosalla. Eli roskiskamaa melkein. Kahvat olivat hajonneet ja korin muoto levähtänyt ja likainenkin se oli.

Yritin googletella kunnostusohjeita ja kun en niitä löytänyt, kokeilin itse. Upotin koko korin ensin järveen ja annoin liota siellä sen aikaa, että puu oli kauttaaltaan kastunut. Pesin sen mäntysuovalla ja juuriharjalla ja jätin aurinkoon kuivumaan. Kuivumisen ajaksi viritin rautalangan korin yläreunaan vastakkaisille sivuille ja kiristin sen niin, että alkuperäinen muoto palautui. Kun kori oli kauttaaltaan kuiva, muoto oli todellakin palautunut takaisin, niinkuin se joskus kauan sitten oli ollutkin! Väri oli sinänsä ihan kaunis, ajan patinoima harmaantunut puu. Lika oli kuitenkin pinttynyt niin pahasti, että päädyin maalaukseen. Maalivaihtoehdot kaivoin mökin varastosta. Ensin kokeilin kuultovalkoista(alimmat kuvat, korin sisäpuoli), mutta maali valui niin pahasti, etten ollut tyytyväinen tulokseen. Kokeilin maalin päälle perusvalkoista kalustemaalia, ensin pelkästään ulkopuolelle, jos sisäpuolen olisi jättänytkin kuultoväriseksi. Lopulta koko kori peittyi kuitenkin peittävällä kalustemaalilla. Tarkoitus on lisätä sivuille vielä kahvat paksusta markiisinauhasta, jotta sitä on helpompi liikutella, kun on täynnä tavaraa. Varsin kelpo korihan tästä tuli ja passaa paremmin kuin hyvin uuteen minimökkiinkin!