Parempaa kuin ravintolassa

IMG_5407.jpg

IMG_5408.jpg

IMG_5409.jpg

Runsas ja täyttävä salaatti on parhaimmillaan parasta ruokaa ja huonoimmillaan, noh kuivaa ja nälkäkin jää. Salaatit on monesti pettymys useimmissa ravintolassa, niihin ei jakseta panostaa ja tarjolla on aina sitä kuivaa jäävuorisalaattia, mauttomilla tomaateilla ja kurkuilla. Pahinta on jos päälle on kipattu pakastevihanneksia tai eineksiä purkista. Usein tilaankin pettymysten minimoimiseksi Ceasar-salaatin. Tosin senkin onnistumisessa on usein toivomisen varaa. Yleensä kastiketta on liikaa tai liian vähän ja yleensä joku ratkaisevista ainesosista puuttuu kokonaan.

Parasta on siis tehdä salaatti itse, niin saa mitä haluaa! Tänään kävin ihan kaupassa asti hakemassa aineksia, yleensä salaatti valmistuu lähinnä ”mitä kaapista löytyy”-metodilla. Kasvikset on tietty kesällä parhaimmillaan ja makukin on ihan eri kuin talvella. Tähän salaattiin kippasin kahden eri salaatin lisäksi, perus tomaattia ja kurkkua, kikherneitä, avokadoa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja mozzarellaa. Mieheni pitsatermejä käyttäen monimakusalaattia siis. Pitsassa liiat täytteet on vaan liikaa ja vähemmän on enemmän, mutta salaateissa hyvät kombot vaan toimii, vaikka täytteitä olisikin enemmän. Kaiken kruunasi suosikkiyrtti timjami, jota pitää olla aina jääkaapissa.

Vieläkin odottelen katukuvaan lisää salaattibaareja, joissa kohtuullisen kokoisen salaatin saa muutenkin kuin kilohinnalla. Saa vinkata hyvistä kohteista!

hyvinvointi terveys ruoka-ja-juoma

Kirppiksistä ja löydöistä

IMG_5171.jpg

IMG_5172.jpg

IMG_5169.jpg

IMG_5229.jpg

Kirppikset ovat parasta vapaa-ajan vietettä mitä tiedän. Tunnelma ja ne mahdolliset löydöt, ikinä ei voi tietää mitä löytää, jos löytää. Parasta on löytää jotain sellaista mitä muualta ei saa, eikä edullinen hintakaan ole huono juttu. Kaksiossa asuminen vaan asettaa rajoitteensa kirppisostelulle, kaappitilaa on rajallisesti, enempää ole eikä tule. Se aiheuttaa sen, että käynnissä on (mieheni mielestä täysin tarpeeton) jatkuva tavaravirta. Myyn siis sitä mukaa vanhaa pois, kun ostan uutta kirppikseltä tilalle. Harrastuksensa kullakin. Onneksi on nykyään lapsi, joka kasvaa koko ajan ja jonka lelumieltymykset muuttuvat tasaiseen tahtiin. Kirppiksiltä nimittäin löytää lapsille kaiken ja tarjonta on hulppeaa. Pahinta olisikin, jos kaiken ostaisi uutena sekä kukkarolle, että ympäristölle.

Kirppiksiä on siis tullut kierrettyä vuosien varrella paljon niin maakunnissa ympäri Suomea kuin ulkomaillakin. Jokaisella reissulla on listalla ollut käynti vähintään yhdellä kirpparilla. Kaiken kiertämisen jälkeen olen silti edelleen sitä mieltä, että parhaat kirpparit löytyvät ehdottomasti Helsingistä. Tavara on pääsääntöisesti laadukasta, suht uutta(tai sitten tosi vanhaa) ja edullista. Muualla se on ollut oman kokemuksen mukaan järjestäen täysin päinvastaista, huonokuntoista kalliiseen hintaan. Helsingin paras kirppis oli vuosia Valtteri, eikä sen jättämää kirppisaukkoa ole paikannut vieläkään mikään muu paikka. Talvisin parhaaksi onkin tällä hetkellä noussut Kallio-liikkeen järjestämät satunnaiset sisäkirppikset Kattilahallissa Suvilahdessa sekä lastentarvikkeiden metsästykseen myös satunnaisesti järjestettävät Myyrmäkihallin kirpparit. Sieltä taas en itselleni löydä ikinä mitään. Varsinainen kirppiskausi alkaakin, kun kesä tulee ja kevään ensimmäiset pihakirppikset ja muut alueelliset tapahtumat alkavat. Kesällä ohjelmistossa on tietenkin Hietsu, mutta paras tämänhetkinen kesäkirppistarjonta löytyy juuri satunnaisista Kallio-liikkeen järkkäämistä tapahtumista Kallion ja lähialueen puistoista. Ihan parasta! Mahtava tunnelma, hyvät löydöt, musaa ja itsetehtyjä leivonnaisia. Varsinaiset minifestarit! Sopii hyvin näin festareista jo ohi ajaneellekin:) Suosittelen!

Viimeisin kirppiskohde (ja nämä postauksen kuvat) löytyi maaseutumatkalta Lohjalla. Ensinäkemältä perus itsepalvelukirppis ei paljon lupaillut. Liikaa tavaraa, liian vanhaa ja huonokuntoista ylihintaan. Aikaakin oli käytettävissä rajallisesti suureen halliin. Mutta kaikesta huolimatta, sieltä löytyivät nämä. Paras oli 60-luvun korkkaamaton lasten essu patalappuineen 2€:lla. Ja mikä ihana printtikin! Kyllä pikkukokki on nyt innoissaan laittamassa ruokaa (niinkuin on ollut tähän asti ilman sitä essuakin). Maatuska päätyi koristamaan meidän ikkunalautaa edellisen vähän isomman seuraksi. Ja vihreä Mikki-verho oli ehkä sieltä 90-luvulta, mutta niin hyvin värinsä säilyttänyt, että tässä oli potentiaalia materiaalia lasten pussilakanaksi. Ja laatukin toista kuin nykyisissä lastenlakanoissa. Valmiista tekeleestä juttua sitten myöhemmin varmasti lisää.  Hyllyyn jäi vielä retroDymo, ihan aito 70-luvun versio. Harmi vaan, että en saanut kirjaimia kunnolla toimimaan. Ehkä sen takia sinne oli päätynytkin tai sitten olisi vaatinut raavaampaa voiman käyttöä:)

koti sisustus sisustus