Lapseni O on hulluna Barbapapoihin, on aina ollut. 1-vuotiaana luettiin pahvikirjojen sijaan tarinaa Barbapapojen kaivureista, jotka tuhoavat kaupungin ja vesistöihin valuvista päästöistä. Aika opettavaista kyllä 1-vuotiaalle, mutta 70-luvun päivänpolttavat aiheethan on ajankohtaisia näin 2010-luvullakin. Joku noissa hassun värikkäissä palleroissa vetoaa lapsiin. Onhan ne kivoja myös äidistäkin, toisin kuin monet muut lasten hahmot. Vielä kohta 2-vuotiaanakin Barbapapat on ykkösiä. Siksi nämä paikalliselta pihakirppikseltä äskettäin bongatut pussilakanat toimivat paremmin kuin hyvin myös meidän musta-valkoisessa kodissa.

Kaksiosta kun ei noita huoneita riitä liiemmin jakoon, on O:lle tehty oma kolo makuuhuoneen nurkkaan, kätevästi kaapin syvennykseen. Edellisillä asukkailla paikassa oli atk-nurkkaus, meillä siellä nukkuu lapsi;) Kapeaan koloon mahtui suht vaivatta 60-lukulainen pieni pinnasänky, lasten sänkyyn siirryttäessä etsintä tekikin jo tiukkaa. Kaikki nykyiset mallit olivat liian leveitä ja 60-70-luvun malleja taas oli erittäin vaikea löytää käytettynä tai sitten hinnat olivat pilvissä. Kaverini bongasi lopulta tämän meille päätyneen pikkuisin päiväkotikäytöstä poistetun laverisängyn vitosella Hyvinkään kierrätyskeskuksesta. Ja tämä on ollutkin huippu yhdistettynä tuohon niin ikään kirppikseltä löytyneeseen Ikean irtolaitaan. Sänkyyn on helppo tuollaisen alle 2-vuotiaankin itse kiivetä ja myös sieltä vaivatta pois. Projektina oli vielä maalata se, mutta meneehän se noinkin, kun mätsää sopivasti tohon vaaleaan lattiaan. Ehkä myöhemmin sit. Tein vielä mukavuuden maksimoimiseksi ja pään kolauttelua seiniin ehkäisemään raidalliset sivupehmusteet. Toimii!