Kohta se on täällä. Joulu. Kaksivuotiaalle, se ei mene vielä ihan jakeluun, lahjoja odottaa, mutta ei tiedä koska niitä sitten oikeastaan edes saa. Hyvä niin. Näitä postiluukusta tupsahtelevia katalogeja kyllä on selailtu jo kuukauden päivät ja näitä varmaan luetaan niin pitkään kuin koossa pysyvät. Parasta viihdettä, joihin voi itse sepittää vielä tarinat.

Koska en ole jouluintoilijoita itsekään, on meidän perheen koristelut jääneet hyvin minimiin. Nämä vuosia sitten jostain koulun joulumyyjäisistä tarttuneet sympaattiset hahmot kuitenkin kaivan joka vuosi ikkunalaudalle pönöttämään. Tänä vuonna äitini toi seuraksi parrakkaamman hahmon. Kuusikin on perinteisesti minimallia, sekin löytyi kuun alussa Ikeasta ja on kastulun unohduttua jo mallia käppyrä. Hauskat puiset laserleikatut kirjaimet sen sijaan tuorein joulukoristelöytö Taideteollisen joulumyyjäisistä. Näillä siis mennään. Parasta olisi joulu jossain ihan muualla kuin täällä pimeässä Pohjolassa. Joku toinen vuosi sitten:)