Ja taas jännittää
Odotan tärkeää puhelua.
Mikä ihme auttaisi tähän järkyttävään jännitykseen?
Musta tuntuu, että mikään ei auta kuin korkeintaan vähän. Jännitys lähtee vasta sitten, kun jännittävä tilanne on ohi. Mitä pikemmin se on ohi, sen parempi. Joitakin tilanteita ei kuitenkaan voi aikaistaa. On tosi inhottavaa jännittää jotakin asiaa monta tuntia tai pahimmillaan monta päivää.
Otin beetasalpaajan. Se hidastaa sydämen sykettä ja vaikuttaa ehkä muihinkin fyysisiin oireisiin. Henkiseen puoleen se ei silti vaikuta. Siihen varmaan auttaa eniten alkoholi. Se tuo itsevarmuutta, rohkeutta ja sellaista tietynlaista välinpitämättömyyttä. Joskus otin useinkin rohkaisuryyppyjä, mutta en enää. En halua alkoholisoitua. Alkoholi myös pahentaa fyysisiä oireita, ainakin syke nousee. Lisäksi mulla on harvinainen sairaus, joka voi johtaa syöpään. Alkoholi edesauttaa asiaa.
Yritän rauhoitella itseäni ja ajatella, että ei se haittaa, vaikka jotenkin mokaisinkin. Sitähän mä kuitenkin varmaan pelkään. Eihän se toinen välttämättä edes huomaa, tai jos huomaakin, niin tuskin sitä kiinnostaa enää myöhemmin. Se varmaan unohtaa koko ”mokan” viiden minuutin kuluttua. Ei maailma siihen kaadu.
Oon ollut tässä samassa tilanteessa kymmeniä, satoja tai tuhansia kertoja. Aina olen selvinnyt. Usein sitä ajattelee, että se itse puhelu, työhaastattelu, esitelmä tms. on se pahin asia, ja sen takia sitä haluaa lykätä viimeiseen asti. Oikeastihan pahinta on se niitä edeltävä jännitys. Mitä pidemmälle jännittävää asiaa lykkää, sitä pidempään joutuu myös jännittämään. Eli olen juuri NYT siinä pahimmassa vaiheessa, kun odotan puhelua. Sitten kun se puhelu tulee, rauhoitun aika nopeasti. Ja sen jälkeen voin keskittyä aivan muihin asioihin.
Mutta eipä se paljon lohduta, kun en voi itse päättää, milloin se toinen mulle soittaa. Joudun nyt vaan odottamaan. Olen jo muotoillut joitakin ajatuksia ja kysymyksiä valmiiksi paperille. Voin tarvittaessa luntata siitä. Se on hyvä, mutta ehkä parasta olisi, jos en liikaa valmistautuisi. Osaisinpa siirtää ajatukset johonkin muualle.
Usein sanotaan, että jännittäminen vähenee ajan myötä, kun vain altistaa itseään ja poistuu mukavuusalueelta. Joillakin se ehkä menee niin, mutta enpä tiedä omalla kohdallani. Olin itse ulkomailla vaihto-opiskelemassa muutama vuosi sitten, ja silloin jouduin kaikenlaisiin ikäviin tilanteisiin. Menin esimerkiksi kurssille, jossa oli pelkästään paikallisia opiskelijoita, ei siis yhtäkään vaihtaria mun lisäksi. Siellä oli heti esittäytymiskierros, jossa piti kertoa mm. siitä, miksi on valinnut kyseisen kurssin. Muille se oli varmaan suht helppoa, he kuitenkin tunsivat toisensa ja saivat puhua omalla äidinkielellään. Itse olin vieraassa maassa vieraiden ihmisten keskellä, ja jouduin tietysti puhumaan myös vierasta kieltä. Tilanne tuli vieläpä aivan yhtäkkiä, joten en ollut valmistautunut siihen mitenkään. Ehkä se oli hyväkin, koska jos olisin tiennyt siitä etukäteen, olisin varmasti jännittänyt kauheasti enkä olisi ehkä mennyt koko kurssille.
Joka tapauksessa silloin ajattelin, että en varmaan jännitä Suomessa enää mitään: silloin olen tutussa ja turvallisessa kotimaassani, jossa voin puhua omaa äidinkieltäni. Toisin kuitenkin kävi. Jännitän edelleen ja usein vieläpä pahemmin kuin ennen.
Kai se juttu on siinä, että altistumista pitäisi olla jatkuvasti. Sen olenkin huomannut, että hyvin menneen sosiaalisen tilanteen jälkeen jokin toinen sosiaalinen tilanne ei tunnu niin jännittävältä. Esimerkiksi työhaastattelun jälkeen voi olla helpompaa soittaa tärkeä puhelu tai kysyä myyjältä apua kaupassa. Se ei välttämättä tunnu siinä vaiheessa enää missään. Mutta sitten, kun on taas pari päivää kotona ilman sosiaalisia kontakteja, kynnys sosialisointiin kasvaa ja jännitys sen kun pahenee.
Olemme lähdössä huomenna mieheni kanssa ulkomaille. Tietysti sekin jännittää, varsinkin kun koronan takia matkustamiseen on tullut pitkä tauko. Siellä sitä taas joutuu puhumaan englantia. Innoissani kuitenkin olen, enemmän tämä on sellaista positiivista jännitystä. Puheluun liittyvä jännitys taas on negatiivista. Voi kunpa se nyt pian soittaisi!