Uudenvuodenlupaus

Voin kertoa, että tämä vuosi on ollut vähintäänkin erikoinen tunteiden vuoristorata. Se tosin sai alkunsa jo aiemmin, loka-marraskuussa 2023. Tuolloin tapahtui asioita, joista en ole oikeastaan kirjoittanutkaan tänne. En ole vielä pystynyt siihen. Joka tapauksessa tuo ajanjakso oli aikamoinen koettelemus. Sanoisin, että se oli niin kutsuttu dark night of the soul, sielun pimeä yö, jota kesti oman aikansa. Siinä samassa menin sitten jotenkin ihastumaan häneen, joka oli omanlaisensa koettelemus sekin.

Syksyn 2023 jälkeen olen ehtinyt käydä läpi varmaan kaikki mahdolliset tunteet, joita ihminen vaan voi tuntea: surusta iloon, pettymyksestä innostukseen, vihasta rakkauteen, katkeruudesta kiitollisuuteen… Kielteiset tunteet ovat olleet dominoivia. Uskon, että tällä kaikella tuskalla on ollut tarkoituksensa. Se on haastanut minua kasvamaan ja kehittymään ihmisenä. Olen oppinut paljon itsestäni.

Arvelen, että vuodesta 2025 tulee jo huomattavasti seesteisempi. Palaan ikään kuin siihen normaaliin elämään, jota olen elänyt ennen tätä. Se tuntuu helpottavalta, joskin vähän tyhjältä ja mitäänsanomattomalta kaiken tämän rumban jälkeen. Ja joo, ehkei pitäisi mitään sanoa etukäteen. Saattaahan ensi vuonna tapahtua jotain vielä pahempaakin. Pessimisti ei pety…

En ole koskaan tykännyt tehdä uudenvuodenlupauksia, sillä olen vähän huono pitämään niistä kiinni. Tässä kuitenkin yksi:

Lupaan (ainakin yrittää) unohtaa hänet.

Mutta en tietenkään aivan kokonaan. Haluan muistaa hyvät hetket ja olla kiitollinen myös niistä ei-niin-hyvistä hetkistä.

Luultavasti olisin unohtanut hänet jo aikaa sitten, mikäli olisimme tavanneet ”suotuisammissa” olosuhteissa. Jos olisimme esimerkiksi tavanneet jossain Tinderissä, olisi ollut helppo ajatella, että hän ei vain ole kiinnostunut musta, jos hän käyttäytyy etäisesti/välinpitämättömästi/ristiriitaisesti. Tinderissä kuitenkin ollaan ihan tietoisesti etsimässä seuraa puolin ja toisin. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. That’s it.

(Ja jos nyt rehellisiä ollaan, ei meistä koskaan varmaan olisi tullut edes matchia Tinderissä. Hän ei oikein ole ”mun tyyppiä” ulkoisesti eli tuskinpa olisin swaipannut oikealle.)

Sen sijaan tapasimme olosuhteissa, joissa kumpikaan ei tosiaankaan etsinyt mitään. Olosuhteissa, joissa mitään ei olisi niin sanotusti saanut tapahtua meidän välillä. Se ei olisi ollut hyväksyttävää (syistä, joita en nyt jaksa avata). En siis saanut koskaan tietää, oliko kyse aidosta kiinnostuksen puutteesta vai siitä, että hän olisi jotenkin onnistunut kieltämään tai tukahduttamaan tunteensa mua kohtaan. Epätietoisuus on sietämätöntä. Ja se sai mut takertumaan tähän asiaan liian pitkäksi aikaa.

Toisaalta olisinko loppujen lopuksi edes halunnut tietää?

Teen vielä muitakin lupauksia vähän myöhemmin… Mutta nyt bilettämään!

Jos tätä joku sattuisi lukemaan: oikein ihanaa uutta vuotta juuri sinulle ❤