hormonihuuruista askartelua

Sain siskolta jättimäisen imetystyynyn. Se oli makuuni sopivan iso ja vähän löllö, eli helposti muotoiltavissa tarpeen mukaan. 

Kuosi oli kulahtanut ja sininorsuinen, ja järjestelmällisyydestään tunnettu sisar jännästi hukannut itse tekemänsä Marimekkopäällisen. 

Kaivoin siis esille uskollisen Singerini. Pesänrakennusvietti näkyy ulottuvan myös askartelurintamalle, sillä lisääntyneen siivoustarmon ja -halun lisäksi myös ompelukäyttäytymiseni tuntuu kohdanneen hormonihuuruisia muutoksia. Sain nanosekunnissa päälle leppoisan flow’n, jonka turvin ratkoin, neulasin, huolittelin ja surruuttelin menemään. Uhrasin imetyksen alttarille pätkän kangaspalalaatikossa odotellutta Pippurikerää, jota jäi vielä mukavasti yli. 

Lopputulos on ehkä vähän kissankarva- ja puklualtis, mutta sou. Pääasia, että auttaisi meijeritouhuja. 

Ompeluflow ei suinkaan tyrehtynyt tähän, vaan lähiaikoina pääsen toivottavasti esittelemään yhden aika kunnianhimoisen projektin. Voi, kun tää innostus jäisikin pysyvästi päälle! Hulluilla päivillä näyttäisi olevan saumuri hyvään hintaan, olis aika hyvä taistelupari Singerilleni..

*

Käytiin muuten nuuskuttelemassa uutta sukulaista. Tuliaisiksi vietiin aiemmin vilauttamani peitto. Oli muuten hauska pitää parin viikon ikäistä pylleröä sylissä, kun Nyyti vatsanahan toisella puolella potkiskeli serkkuaan selkään minkä ehti. Ja että mun sydän suli, kun Isi nappasi kitisevän vauvan syliin ja painoi olkaansa vasten, mihin pieni heti nukahti. Kohta saan katsella samaa touhua kotona mielin määrin, nään jo niin itseni vetistellen fiilistelemässä Isi-Nyyti -suhdetta..