valmista tuli!
Isinpäivää juhlittiin laitoksella pientä tyttöä nuuskutellen.
Synnytys sujui hienosti (ja lääkkeettä -siitä lisää myöhemmin!) ja elo kolmisin on lähtenyt aika luontevan tuntuisesti käyntiin. Onnellista porukkaa.
Isinpäivää juhlittiin laitoksella pientä tyttöä nuuskutellen.
Synnytys sujui hienosti (ja lääkkeettä -siitä lisää myöhemmin!) ja elo kolmisin on lähtenyt aika luontevan tuntuisesti käyntiin. Onnellista porukkaa.
Meillä pikkukissa ei pelkää imuria. Eikä höyrypesuria, porakonetta tai katkaisusirkkeliä. Hän todennäköisesti osallistuisi, vaikka innostuisin hitsaamaan ruokapöydän ääressä. Mitä vaarallisempaa, sen parempi.
Innostuin pesänrakennusvieteissäni silittämään. Ei varmaan yllätä, että sihisevä ja höyryä tuprautteleva, tulikuuma silitysrauta oli niin kiinnostava, että täytyi päästä mahdollisimman lähelle seuraamaan..
Toistan itseäni, mites se sanonta menikään? Kissaemona toimimisen jälkeen on itsestäänselvyys, ettei lasta uskalla sekunniksikaan jättää ilman valvontaa.