Olen aika omituinen yhdistelmä tavaroiden hamstraajaa ja krääsästä ahdistujaa. Ensin paasaan Isille minimalismin riemuista, ja hetken päästä tuskailen epämääräisten askartelutarvikenyssyköiden kanssa, kun en millään uskaltaisi luopua. Unelmakotini on väljä ja valoisa, mutta toisaalta rakastan kirppislöytöjä, vanhoja huonekaluja ja niiden kunnostamista. Uutena ostetut huonekalut voi meillä laskea yhden käden sormella. Itse asiassa vaikka moottorisahaonnettomuuteen joutuneen henkilön jäljelle jääneillä sormilla.
Vauvan mukana tuntuu tulevan jos minkälaista lisävarustetta. Näiden suhteen onneksi jaamme Isin kanssa maltillisen näkemyksen. Leikkikaaret, kävelytuet ja muut ällöt jääkööt kauppaan. Puistattaa jo ajatella, minkä määrän tilaa veisivät. Tähän mennessä hankittuna on:
- Britaxin yhdistelmät (pari kuukautta käytetyt) ja niihin naks-vaan sopiva turvakaukalo
- Pinnasänky (siskolta) ja siihen puusepällä teetetään kissasuoja
- Syöttötuoli, ilmaiseksi dyykattu ja omin pikku kätösin maalattu
- Life factoryn lasisia tuttipulloja
- Muutama kantoliina ja jättikassillinen kestoja (siskolta)
- Imetystyyny (siskolta), odottaa uusia päällisiä
Vielä ajattelin etsiä sitterin, josta repisin kankaat pois ja asentaisin uudet. Vaatteitakin löytyy. On ollut ihanaa huomata, miten helppoa omaa vaatenirsoiluani on ollut toteuttaa kirppareiden tarjonnalla!
*
Vähän aikaa sitten meillä kyläili ihana, kummeiksi lupautunut ystäväpariskunta lapsineen. Nyyti sai ensimmäisen lahjansa! Sophie-kirahvista olinkin jo ehtinyt vähän haaveilla.
Saatiin myös vertaistukea tavara-ahdistuksemme kanssa. Kaikkea ei tarvitse hankkia. Tärkeintä on, että koti on turvallinen ja viihtyisä. Meidän aikuisten tapaan lapsikin todennäköisesti ahdistuu krääsästä. Kohtuus kaikessa ja järki päässä. Kummit toivat myös meille lahjan, joka oli enemmän kuin passeli.
