Joitakin viikkoja sitten miesoletettu teki peukalolla olohuoneen ikkunan sisäpintaan silmänreijät. Sieltä ne ilkikurisesti katselivat minua pitkin päiviä (monikkomuoto ei ollut virhe).

Ilta-auringon säteet osuivat niiden läpi sopivasti TV-tuolissa röhnöttäessä silmiin kuin spottivalot. Tässä valokeilassa on mielestäni hyvä esitellä ensimmäisen kerran blogin kirjoittaja Huono emäntä.

Fyysisesti keski-ikäinen, henkisesti ja joskus myös sosiaalisesti teini-ikäinen naisoletettu. Kun en kehtaa vielä puhua yksin ääneen, kirjoitan.

Aloitin kirjoittamisen jo nuorena. Ensimmäiset kirjoitukseni olivat käsikirjoituksia radiokuunnelmaan nimeltä Empun tarinoita. Studioni oli sohvan takana, jossa äänitin lähinnä voimasanoja kasettinauhurille. Saatuani äidistäni ensimmäisen kuulijan, nauhuri takavarikoitiin.

Uraani jatkoin perustamalla vitsitoimiston. Asianmukaisena konttorina toimi vaatehuone. Hyvin alkanut stand up urani päättyi, kun hairahduin vaihtamaan firman  salapoliisitoimistoksi. Salapoliisikokemuksestani on ollut sekä hyötyä että haittaa myöhemmin parisuhde-elämässä.

Olet tervetullut luvan kanssa stalkkaamaan tätä blogia!

…. kyllä, kaikki huonot isännätkin ❤️