Hybridimutsit – aikamme ilmiö
Olin jälleen jättänyt lähdön viime tippaan. Kehtaankohan edes kertoa miksi. Mutta olin päättänyt ottaa aivan pienet päiväunet. Jotka venyivät vähän pidemmiksi nokosiksi. Nokosten ansiosta missasin junan. Koska missasin junan, minun täytyi suunnitelmistani poiketen lähteä autolla liikkeelle. Ja niin tosiaan paahdoin Lahden väylää pitkin autollani kohti Helsinkiä. Olin matkalla tutkijakollegani karonkkaan. Koska minusta oli yhtäkkiä tullut ”aina viimetipassa”-ihminen, aloin matkalla pohtia millaisen puheen pitäisin karonkassa. Siinä matkalla kehittelin teoriani nykypäivän hybridimutsiudesta. Josta siis sai alkunsa myös tämä blogi.
Hybridi on päivämme sana. On hybridiautoja, hybridipolkupyöriä ja myös meitä hybridimutseja. Hybridi sanana merkitsee nykyään kahden tai useamman asian yhdistelmää. Toyotan sivuille asiaa kuvataan: ”Toyota-hybrideissä yhdistyy saumattomasti kaksi moottoria”. Minulle hybridi tarkoitti siis ensisijaisesti kahden tai useamman roolin saumatonta yhdistelmää (Toyotaa lainaten).
Hybridi-käsitteellä on kuitenkin myös teemaani täysin kuvaava historiallinen konteksti.
- ”Sana hybridi on biologian termi ja sen alkuperä on latinassa, jossa hybrida tai hibrida tarkoitti roomalaisen ja muuta alkuperää olevan lasta, tai vapaan ja orjan lasta.” (https://www.kotus.fi/nyt/kysymyksia_ja_vastauksia/sanojen_alkuperasta/hybridi, luettu 29.11.2019).
Hybridi on siis ollut historiallisessa kontekstissa valtaväestöstä erottuva roomalaisen ja ei-roomalaisen jälkeläinen. Hybridi on käsitteenä historiallisesti liitetty ”normaalista” poikkeavaan ilmiöön. Aivan kuten hybridi-äitiys. Ei tarvitse mennä kuin 100 vuoden päähän 1900-luvun alkuun. Tuolloin nainen tarvitsi aviopuolisonsa suostumuksen työntekoon. Niin. Hybridiäitiys, joka meille nykykontekstissa on aivan itsestään selvää, oli vain 100 vuotta sitten vielä poikkeus. Tällä haluan siis todella tuoda esiin, kuinka hieno termi tuo hybridi oikeastaan onkaan. Niin. Ja etenkin sen kuinka kuvaava se on juuri äitiyden yhteydessä noin historiallisestikin.
Mutta palatakseni takaisin karonkkapuheeseeni. Jota siis luonnostelin mielessäni ajaessani kohti Helsinkiä. Aloin pohtia kollegaani. Mieletön nainen. Äiti, vaimo, tutkija, menestynyt virkanainen (juristi) ja nyt oikeustieteen tohtori. Aikamoinen pakkaus siis! Pohtiessani mikä kuvaisi tämän kaiken yhdistelmää mieleeni tupsahti käsite hybridi. Ja sitähän se todentotta on monen asian saumatonta yhdistämistä. Siinä on aikamme ilmiö: Hybridimutsius. Joka siis vain 100 vuotta sitten oli vielä poikkeus, mutta nyt se on enemmänkin normi. On ihailtavaa yhdistää äitiys kaikkeen muuhun. Äitiys ei ole enää vain kotiin ja yksityisen puolelle kuuluva oma roolinsa, joka tulee eristää kaikesta muusta. Sen sijaan äitiys limittyy ja liittyy kaikkeen muuhun. Vaikka meillä on useita eri rooleja (kuten äiti, vaimo, tutkija, virkanainen, oikeustieteen tohtori) roolit usein limittyvät kuitenkin toisiinsa. Tai jos eivät suoraan limity niin ainakin asettavat eri roolien toteuttamiselle reunaehtoja. Näillä reunaehdoilla ja limittymisellä tarkoitan sitä, että vaikka olet töissä työroolissa, asettaa äitiys reunaehtoja kuten velvoitteen olla ajoissa hakemassa lasta päiväkodista. Näin äitiys ei siis määritä työminää, mutta asettaa sille reunaehtoja. Ja. Hybridiäitinä se todella toisinaan on aikamoista taiteilua sovittaa kaikki nämä erilaiset roolit (Toyotan sanoin) saumattomasti yhteen.
