Hei, hei kesäloma!
Viimeinen lomaviikkomme lyhyesti tiivistettynä: karanteeni, negatiiviset koronatestit, Estherin enterorokko, oman maan tomaattien napostelu, ajelut maaseudulla, jätskit Roskilden satamassa, Ikea ja Ilva, sadetta.
Olisi ollut vähän ankea päätös lomalle, jollei mieheni olisi loppuviikosta kaupan parkkipaikalla ehdottanut, että mitä jos ajelisimme johonkin huvipuistoon, kun pitkästä aikaa paistaa aurinko. Minua ei tarvinnut suostutella, sillä spontaanit ideat ovat mielestäni usein juuri niitä parhaimpia. Päätimme suunnata maailman vanhimpaan huvipuistoon, Bakkeniin. Automatka oli lyhyt, mutta niin kamala, että minä halusin jo palata takaisin kotiin. Pientä tyttöämme ei kiinnostanut autossa istuminen, vaan takapenkillä huudettiin milloin mitäkin.
”My tummy! Mad (ruokaa)!” ja me pysähdyimme lähimpään kauppaan ostamaan välipalaa, juomaa ja vaippoja. ”Mama! Musik!” ja minä ojensin kännykkäni, jotta Esther saisi kuunnella Youtubesta musiikkia. Biisivalintani oli tietenkin väärä. ”Neeeeeeej!” ja kännykkäni lensi lattialle. Ehdimme ajella hiljaisuudessa vain hetken, kunnes huomasimme, että oli sattunut pikkuinen vahinko ja Estherin housut olivat likaiset. Meillä ei tietenkään ollut vaihtovaatteita mukana, joten pysähdyimme Kvicklyyn (paikalliseen Prismaan) ostamaan uudet shortsit. Tämän jälkeen pääsimme viimein perille huvipuistoon. Olipahan ajomatka! Olin kuitenkin iloinen, ettei Jonas suostunut palaamaan kotiin, vaikka minä olin sitä ehdottanut.
Ihmispaljous ehkä aluksi vähän ahdisti, mutta huvipuistot ovat minusta vaan niin onnellisia paikkoja! Oli kiva kävellä iloisten ihmisten keskuudessa, herkutella ja nähdä, kuinka riemuissaan tyttäremme oli. Bakkeniin on ilmainen sisäänpääsy, mikä on mielestäni tosi hyvä juttu. Olisi ollut rahan tuhlausta maksaa kalliit rannekkeet vain jotta voisimme käydä muutamassa laitteessa. Laitteet ja jonottaminen eivät nimittäin olleet vajaa 2-vuotiaalle tyttärellemme huvipuiston mieluisinta antia, vaan hauskinta olivat kolikkoautot, pelihalli, klovni ja ranskalaiset majoneesiin dipattuna. Lisäksi hänestä oli tietenkin kivaa ottaa kontaktia muihin ihmisiin.
Olen ollut Bakkenissa kerran aiemmin (3 vuotta sitten, kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan), mutta silloin emme käyneet Dyrehavenissa, isossa puistossa Bakkenin yhteydessä. Tosi kaunis, rauhallinen paikka, jossa voisi viettää enemmänkin aikaa! Luonnonpuistossa voi bongata eläimiä, erityisesti kauriita ja peuroja. Me emme bonganneet puistossa muuta kuin hevosia, sillä emme poistuneet kovin kauas huvipuistosta. Haluaisin ehdottomasti tutustua tähän puistoon paremmin jonain päivänä!
Spontaani retki Bakkeniin oli onnistunut päätös lomallemme. Maanantaina minä ja mieheni palasimme töihin ja Esther puolestaan vuggestuehun. Minua vähän jännitti, miten päiväkotiin paluu sujuu, mutta aamulla kun kerroin Estherille, että nyt lähdetään vuggestuehun, hän oli jo laittamassa kenkiä jalkaan ja osoittamassa pyöräilykypäräänsä. Perille päästyämme hän juoksi samantien halaamaan henkilökuntaa. Viime aikoina Esther on ollut tosi kiinnostunut autoista, erityisesti paloautoista, joten hän villiintyi täysin, kun näki uuden paloautolelun vuggestuen lattialla. ”Oh no, fire!” Sinne hän jäi leikkimään kavereidensa kanssa, eikä ehtinyt edes hyvästellä minua. Samalla paloautolla leikittiin myös, kun Jonas haki hänet hoidosta. Mieheni kertoi kuulleensa pihalle asti Estherin ”fire!” – huudon. :D
Täällä siis eletään taas perusarkea, hei hei kesäloma. Syksyn seikkailuja kohti!