Helmikuun hetkiä

Helmikuu on aina ollut yksi lempi kuukausistani.

Suomessa asuessani se oli yleensä aurinkoinen talvikuukausi, jolloin juhlittiin syntymäpäiviäni ja vietettiin hiihtolomaviikkoa laskiaispullia nautiskellen. Täällä Tanskassa ei ole talvesta tietoakaan. Maa vihertää ja takapihamme on täynnä kukkasia. Silti helmikuu on edelleen yksi suosikeistani. Vaikka helmikuu päättyikin tänä vuonna todella surullisiin uutisiin Ukrainasta sekä perheemme koronatartuntaan, tässä muutamia ilon hetkiä helmikuulta.

Jonaksen ja minun syntymäpäivät

Vaikka en ole juurikaan juhlinut synttäreitäni aikuisiällä, on aina kivaa, kun ihmiset muistavat merkkipäiviä. On ilahduttavaa saada viestejä ja puheluita läheisiltä, sekä kukkia toimitettuna kotiovelle. Sekä minun että Jonaksen synttärit ovat helmikuussa, joten kävimme kahdesti ulkona syömässä. Synttäribrunssillani saimme olla pitkästä aikaa ihan kahdestaan, sillä tyttäremme oli farmor´lla yökylässä. Kun haimme Estherin kotiin, hän seisoi Jonaksen äidin ovella lahja sylissään ja lauloi minulle englanniksi onnittelulaulun – hellyyttävää! Sen jälkeen hän patisti minut kahvipöytään istumaan Tanskan lipun viereen, sillä se oli asetettu esille minua varten (Tanskassa juhlitaan aina lippujen kera). Äidin ja isän syntymäpäivät olivat tärkeitä myös Estherille ja hän oli niistä todella innoissaan.

22.2.2022 – Hääpäivä

Jonas kysyi minulta helmikuun alussa, olenko huomannut, että helmikuussa on erikoinen päivämäärä – 22.2.2022. ”Mennäänkö naimisiin silloin?” Lisäksi Jonas totesi, että tuo päivämäärä olisi myös meidän syntymäpäivämme yhteen laskettuna (Jonas 2.helmikuuta ja minä 20. helmikuuta). Olen varmaan aiemminkin maininnut, että spontaanit ideat ovat mieleeni , joten innostuin ajatuksesta. Naimisiinmenosta on puhuttu aiemminkin, mutta se on aina syystä tai toisesta ”jäänyt”, siirtynyt tulevaisuuteen.

Soitimme kotikuntamme Holbækin maistraattiin, mutta heillä oli kaikki ajat varattu. Minä ehdin jo luopua ajatuksesta, mutta Jonas oli soittanut työpaikaltaan toisen lähikuntamme maistraattiin ja kotiin tullessaan julisti, että homma on hoidossa, me menemme naimisiin Ringstedissä. :D  Todistajiksi pyysimme Jonaksen vanhemmat puolisoineen ja tyttäremme oli tietenkin paikalla myös.

 Varsinaista hääjuhlaa vietämme alkusyksystä perheemme ja ystäviemme kanssa täällä Tanskassa. Hauska fakta muuten tähän, että Tanskassa vaihdetaan sormukset vasemmasta nimettömästä oikeaan nimettömään naimisiin mennessä. En tiedä, tehdäänkö näin myös jossain muussa maassa!

Toinen hauska fakta on, että en ole ikinä haaveillut häistä tai tykännyt juhlien suunnittelusta. Nyt jotain on kuitenkin tapahtunut, sillä olemme etsineet innolla meille juhlapaikkaa, kirkkoa ja miettineet tarjoamisia – eihän tässä tunnista itseään enää pian!

Fastelavn

Fastelavn on Tanskassa vietettävä ”talvirieha”. Tänä vuonna veimme tyttäremme lelukauppaan naamisasuostoksille ja kysyimme häneltä, mikä hän haluaisi olla päiväkodin naamiaisriehassa. ”I want to be strong and catch bad guys!” Vastaus ei yllättänyt, sillä meillä leikitään jatkuvasti poliisia; minä ja mieheni olemme vuorotellen ”bad guy”, jonka Esther pyydystää ja vie vankilaan.

Kiertelimme hyllyjä ja löysimme lopulta Spider Girl -asun, jonka Esther hyväksyi. Kaverit olivat myös päiväkodin portilla vastassa ihastelemassa Estherin asua, ja hän oli siitä hyvin ylpeä.

Hauskan päiväkotipäivän päätteeksi lapset olivat saaneet herkutella myös Fastelavn -pullilla. Ne ovat mielestäni hyviä, mutta eivät laskiaispullan veroisia.

Yksi parhaista asioista helmikuussa oli myös myrskytuulten ja sateiden siirtyminen muille maille. On ollut ihanaa herätä aamuisin siniseen taivaaseen ja auringonpaisteeseen! Tämä viikko on tosin mennyt sisätiloissa koronasta toipuessa, mutta toivon mukaan hyvät säät jatkuvat ja mekin pääsemme nauttimaan ihanista kevätkeleistä.

Normiarkeen olisi kiva päästä taas!