Ihastumisia ja kompastumisia

Minun oli helppo muuttaa Suomesta Tanskaan. Nämä kaksi pohjoismaata ovat mielestäni hyvin samankaltaisia, ja uskonkin, että juuri siksi tänne sopeutuminen kävi melko kivuttomasti.

Tanskalaisilla ei kuitenkaan ole niin läheistä suhdetta suomalaisiin kuin heillä on ruotsalaisiin ja norjalaisiin, vaan Suomi on monelle huomattavasti tuntemattomampi maa. Kun kerron uudelle tuttavuudelle olevani kotoisin Suomesta, nämä teemat nostetaan useimmiten esille: ralli, jääkiekko, hyvä koulutus, runsas alkoholin käyttö ja kummallinen kieli. Yksi asia ärsyttää minua aina joulukuussa: tanskalaiset yrittävät omia Joulupukin itselleen ja väittävät hänen asuvan Grönlannissa Suomen sijaan. Hävytöntä! 😀

Tanskassa ihastuin nopeasti moneen asiaan, kuten luontoon, arkkitehtuuriin, tyyliin ja pieniin tapoihin, mutta kaikki ei kuitenkaan ollut suomalaiselle aluksi aivan luontevaa. Tässä teille luettavaksi muutamia ihastumisia ja kompastumisia.

 

Smørrebrød

Smørrebrødit ovat varmasti kaikille Tanskaan matkustaneille tuttu juttu: smørrebrød -kylttejä näkee nimittäin kaikkialla, erityisesti turistialueilla.

Muutama vuosi sitten olin käymässä mieheni mummulla ensimmäistä kertaa ja hän oli kattanut pöydän ”kokoa oma smørrebrødisi”-ajatuksella. Tarjolla oli erilaisia leikkeleitä, lihapullia, kanaa, lohta, katkarapuja, munia, salaatteja, kastikkeita… ja minä laitan ruisleivän päälle voita, kinkkuleikkeleen ja pari kurkkusiivua. Muistan hämmästyneet katseet ja minun puolustukseni: ”Tykkään leivästä tälleen!”

Nykyään olen jo vähän paremmin sisäistänyt tämän smørrebrød -kulttuurin ja laitan muutakin leivän päälle kuin voita, kinkkua ja kurkkua, jos pöytä on täynnä valinnanmahdollisuuksia. Tarjoilimme myös tyttäremme ristiäisissä tätä tanskalaista herkkua (kaiken tuon täytteen alta löytyy leipä!).

 

Hygge ja juhlat

Tanskalaiset juhlivat paljon suvun kesken. Esimerkiksi synttäripäivänä kutsutaan suku paikalle hyggeilemään.Vaikka kyseessä olisi kutsu synttäriaamiaiselle, voi varautua siihen, että juhlat kestävät pitkälle päivään. Myös esimerkiksi ristiäiset ovat täällä monesti isompi tapahtuma kuin Suomessa.

Kun sukujuhlista lähdetään, kätellään kaikki juhliin jäävät vieraat ja sanotaan ”hej, hej”. En tiedä, kuinka yleistä tämä on, mutta mieheni mukaan kyseessä on ihan perinteinen kohtelias tapa. En muista tehneeni tätä koskaan Suomessa. Tottakai heipat on huikattu ja juhlien isäntää/emäntää kiitetty, mutta en ole koskaan kätellyt kaikkia vieraita lähtiessäni. Tämä tuntui minusta aluksi tosi jäykältä ja kiusalliselta, mutta kaikkeen tottuu!

Minä ja mieheni olemme vähän outolintuja täällä Tanskassa, kun emme järjestä synttärijuhlia. Pienelle tytölle tietenkin synttärihygget järjestetään, viime vuonna ensimmäistä kertaa.

 

Sää

Kevät tulee täällä aikaisin ja se on minusta ihanaa! Monesti huhtikuun lopussa on jo T -paita -keli. Pidän myös kesästä ja syksystä, mutta talvi on inhokkini. Kaipaan ”kunnon talvea” eli pakkasta ja lunta. Täällä talvikuukausina sataa yleensä vettä, tuulee ja myrskyää. Tänä vuonna saatiin kuitenkin ihana yllätys, kun eräänä aamuna maa oli valkoinen ja lumi pysyi maassa useamman päivän. Lumi on nykyään Tanskassa aika harvinainen juttu, joten siitä osataan todella nauttia! Mikä parasta, lumi teki comebackin viime viikolla ja maa on jälleen valkoinen!

 

Linnat

Kun vein mieheni ensimmäistä kertaa kotikaupunkiini Ähtäriin, halusin esitellä hänelle Inhan Pytingin. Pettymyksekseni mieheni ei ollut niin vaikuttunut kuin olisin odottanut hänen olleen – toki hän sanoi rakennuksen olevan hieno, mutta reaktio oli vähän vaisu.  Selitys löytyi myöhemmin.

Tanskassa on paljon upeita linnoja. Kun muutin tänne, ajelimme usein ilman päämäärää ja päädyimme milloin mihinkin pikkukylään. Monesti ajomatkamme varrella oli myös linnoja, joita pysähdyimme ihastelemaan.

Vaikka Tanskassa linnat ovat vaikuttavia ja usein mahtipontisia, Pytingillä on aina erityinen paikka minun sydämessäni! ;)

 

 

Vanhat talot

Tanskassa on paljon linnoja, mutta myös muita kauniita, vanhoja rakennuksia. Voisin kävellä kauniilla kaduilla ja ihastella upeita, vanhoja taloja vaikka kuinka pitkään. Tätä teinkin paljon Roskildessa niihin aikoihin, kun tyttäremme suostui nukkumaan päiväunet vain liikkuvissa vaunuissa. Onneksi oli kiva kaupunki missä kävellä edes takaisin! Alla oleva kuva ei tosin ole Roskildesta, vaan Helsingøristä, joka on mielestäni yksi kauneimmista kaupungeista meidän saarellamme.

 

Kieli

Välillä minua vähän hävettää, miten alkeellista tanskani edelleen on. Puhun englantia töissä ja kotona, joten tanska on lähinnä small talk -kieli, jota käytän viedessäni tyttäreni päiväkotiin tai hakiessani paketin postista. Pystyn käymään lyhyitä, arkisia keskusteluita tanskaksi, mutta vaihdan kielen englantiin, jos haluan keskustella syvällisemmin. Ymmärrän kuitenkin tanskaa aika hyvin ja kirjoitettuna, kiitos kouluruotsin, se on helpohkoa. Mutta jos tänä vuonna panostaisin viimein kieliopintoihin; opettajakin löytyisi kotoa!

Äidinkieleni aiheuttaa hämmennystä, mutta minusta on vaan kiva, että minulla ja tyttärelläni on salakieli, jota kukaan ei ymmärrä, paitsi mieheni vähän.

Meidän perheemme kielikuvioista ja siitä, kuinka kasvatamme tytärtämme kolmella kielellä, voisin kertoa myöhemmin lisää.

 

Nyt toivotan ihanaa, lumista viikkoa ja siirryn lounastauolta takaisin töiden pariin. :)