Karavaanari, kaikkien kaveri

Karavaanari on kaikkien kaveri; teiden tukko!

Tänä kesänä saimme lainaan Jonaksen enon asuntovaunun ja lähdimme perheemme ensimmäiselle karavaanarireissulle Ruotsiin. Jonas on lapsuudessaan matkustanut asuntovaunulla useamman kerran sekä Ruotsissa että Norjassa, mutta minä olin aivan ensikertalainen. Täytyy myöntää, että minulla oli aluksi muutamia ennakkoluuloja, mutta ai että, nautin meidän matkastamme! Viimeistä aamukahvia Vänernin rannalla siemaillessani mietin, että tämä ei todellakaan jää viimeiseksi kerraksi. Jopa tyttäremme totesi: ”I don´t want to go home, I want to stay on cation (vacation)!” Saimme hänet houkuteltua autoon kertomalla, että kotona on pakastimessa jätskiä…

Vänernin rannalla sijaitseva Ursand on viihtyisä, rauhallinen leirintäalue. Alueella on hiekkaranta, useampi leikkipuisto, kotieläinpiha, minigolf-rata, pelihalli, pieni vesipuisto sekä muutama ravintola. Vaikka leirintäalueella oli paljon erilaista viihdykettä ja vietimmekin siellä paljon aikaa, ajelimme monena päivänä myös lähialueelle retkille.

Niin kivoja kuin leikkipuistot tyttärellemme ovatkin, yritimme keksiä tekemistä, joka olisi mielenkiintoista meille kaikille.  ”Slussarna i Trollhättan” oli kohde, jonka halusimme nähdä. Luonto oli kaunis, mutta kello kolmelta virtaava ”vesiputous” jäi näkemättä, sillä minä sain jonkinasteisen paniikin korkealla kalliolla kiemurtelevissa hatarissa portaissa. Tämän jälkeen tyttäreni lohdutti minua aina pieniäkin portaita nähdessään: ”Don´t cry mama, they are not scary”. 😀 Koska loppuhuipentuma jäi minun arkuuteni takia kokematta, ajelimme myöhemmin ihastelemaan veden virtausta. Olihan se hieno näky!

Hirviä pääsimme bongaamaan Annerödin hirvipuistossa. Infosta saimme mukaan pussillisen omenaviipaleita, joita saimme syöttää hirville. Jälleen kerran minä olin porukan arkajalka, mutta Jonas ja tyttäremme uskaltautuivat ruokkimaan hirviä. Kierroksen jälkeen ostimme hirvi -pehmolelun matkamuistoksi sekä lättyannokset kaikille. Lätyt ovat yksi suurimmista herkuistani, joten olin innoissani, kun lähes joka ravintolassa/kahvilassa, jossa kävimme, oli lettuja jälkkärilistalla. Toinen suuri herkku oli metsästä poimitut mustikat. Tanskassa mustikkaa ei juurikaan ole, joten Ruotsin ja Suomen reissut mustikka-aikaan ovat meille paratiisi.

Leirintäalue-elämä oli leppoisaa ja sitä jäi ikävä. Aluksi jännitin että asuntovaunu on liian pieni meidän perheellemme ja jossain vaiheessa viikkoa seinät kaatuvat päälle.Näin ei kuitenkaan käynyt. Hermot kyllä menivät välillä, mutta muista syistä. :D Meillä oli myös iso teltta, jonka viritimme asuntovaunumme eteen ja näin saimme lisää oleskelutilaa. Istuskelimme siellä mieheni kanssa iltaisin lasten mentyä nukkumaan.

Ursandissa oli paljon lapsiperheitä sekä vanhempia pariskuntia. Osa asui asuntovaunussaan koko kauden ja olivatkin tehneet olonsa viihtyisämmäksi rakentamalla vaunun yhteyteen terassin kukka-asetuksineen.

Ajomatkat vaunun kanssa sujuivat hitaasti, mutta hyvin ja turvallisesti. Meiltä kotoa Ursandiin oli reilu 5 tunnin ajomatka, mutta matka kesti pitempään, koska ajoimme rajoituksia hitaammin. Lapsemme onneksi viihtyvät hyvin autossa. Vauva nukkui lähes koko ajan (ruokataukoja lukuunottamatta) ja Esther pärjäsi pienillä viihdykkeillä. Ajelemme paljon mös Tanskassa, joten erityisesti tyttäremme on tottunut autossa istumiseen.

Paluumatkalla pysähdyimme muutamaksi tunniksi ihastelemaan Bohusin linnoitusta. Alueella olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta halusimme olla kotona alku-iltaan mennessä, joten kiersimme linnoitusalueen melko nopeasti läpi. Lapsille oli järjestetty kierroksen varrelle erilaisia pisteitä, mm. keppihevosella esteiden yli ratsastamista ritarihengessä sekä tarkkuusheittoja.

Kotiuduimme karavaanarireissultamme perjantai-iltana ja maanantaina Jonas palasi töihin ja tyttäremme päiväkotiin. Uusi arki on nyt alkanut, kun jäin pienen poikamme kanssa kahdestaan kotiin. Hän täyttää ensi maanantaina jo 2 kuukautta. Toistaiseksi meillä on hyvin tyytyväinen ja leppoisa vauva. Pieni hurmuri, joka on alkanut hymyilemään ja jokeltelemaan.

Nyt hän viimein nukkuu, vaikka virnuili tuossa vieressäni melko pitkään.

Vaikka lomalla oli ihanaa, oli kiva palata arkeen takaisin. Mieheni tosin on varmasti eri mieltä, mutta minä nautin tästä hiljaisuudesta. :)