Kaunis Jyllanti
Meidän perheemme ensimmäinen yhteinen loma Tanskassa oli onnistunut – yksi parhaista matkoista, kuten mieheni totesi palattuamme takaisin kotiin. Koti on maailman paras paikka, mutta miten virkistävää olikin luopua viikoksi päivärutiineista ja askareista,ja vain tutkia uusia paikkoja, nauttia luonnosta ja siitä, että meillä on toisemme.
Vuokrasimme mökin Nørlev Strandilta Pohjois-Jyllannista. Taisin aiemmin täällä kertoa, kuinka meillä oli mökin suhteen yksi kriteeri: sauna olisi ehdoton. Mökki oli ihana, tilava ja sijainniltaan mahtava, mutta saunaa emme kyllä voi valitettavasti hehkuttaa. Sauna oli pienenpieni lämmin koppi, eikä kiukaalle saanut edes heittää vettä. Kunnon löylyt jäivät siis tällä kertaa väliin, mutta onneksi kylpyhuoneen varustukseen kuului myös poreallas. Siihen tykästyikin koko perhe; tyttäremmekin kirkui riemusta, kun pääsi ensimmäistä kertaa poreisiin. Hän ei kyllä päässyt nauttimaan porealtaasta kuin muutaman kerran, sillä muutoin se oli minun ja mieheni kahdenkeskistä laatuaikaa ja rentoutumista Estherin mentyä nukkumaan.
Toinen tehokas tapa rentoutua oli kävellä illalla merenrantaan ihastelemaan auringonlaskua ja kuuntelemaan aaltoja. Kunpa täällä kotonakin meri olisi pienen kävelymatkan päässä!
Pohjois- Jyllannissa on paljon mielenkiintoista nähtävää ja teimmekin päivittäin retkiä lähikohteisiin. Rubjerg Knude Fyr oli ensimmäinen kohteemme, sillä bongasimme majakan mäen huipulta matkalla mökillemme. Tuntui hullulta, että keskellä ei mitään oli yhtäkkiä iso ”hiekkalaatikko” ja majakka!
Eroosio on alueella suuri ongelma, ja arvioitiin, että lähivuosina majakka putoaisi mereen. Sen vuoksi vuonna 2019 majakkaa siirrettiin 60-80 metriä. Laskelmien mukaan tämän tulisi pitää majakka turvassa noin 20-40 vuotta. Majakan vieressä oli aiemmin myös kirkko, Mårup Kirke, joka purettiin huolellisesti ja säilöttiin talteen muutamia vuosia sitten. Jonas oli nähnyt kirkon lapsuudessaan ja hämmästelikin aluksi paikalle saavuttuamme, mihin se on kadonnut.
Myös meidän mökkialueellamme eroosio ja liikkuva hiekka ovat aiheuttaneet tuhoja. Viimeisen kahdeksan vuoden sisään yksi kirkko ja 7 taloa ovat tuhoutuneet eroosion vuoksi. Näimme useita myynnissä olevia mökkejä, jotka sijaitsivat uhkaavan lähellä kallion reunaa. En välttämättä lähtisi itse tekemään kauppoja, vaikka näköala olikin huikea.
Skagenissa sijaitseva Den Tilsandede Kirke (hiekkaan peittynyt kirkko) oli myös luonnon runtelema rakennus. Kirkko on yksi Skagenin vanhimmista rakennuksista. Liikkuva hiekka peitti alleen suuren osan kirkosta ja nykyään jäljellä on enää torni. Tornin huipulle pääsee kapuamaan ahdasta, pimeää portaikkoa pitkin – minä pääsin noin puoliväliin asti, kunnes iski ahtaanpaikankammo ja palasin takaisin alas. Hurjapäät, isä ja tytär, kapusivat kuitenkin huipulle asti ja minä tyydyin ikuistamaan tämän hetken jalat tukevasti maanpinnalla.
Skagenissa suuntasimme myös Tanskan pohjoisimpaan kärkeen, Greneniin, jossa kaksi merta kohtaavat. Oli hassua nähdä, kuinka vasemmalla puolella meri oli aaltoileva ja rauhaton ja oikealla puolella hyvinkin tyyni. Kärkeen matkasimme traktorikyydillä, mikä oli Estherille hauska elämys.
Minulle ja Jonakselle Skagenin reissun parasta antia oli tarkoitus olla brunssi kivassa ravintolassa kuukausien tauon jälkeen. Tanskassa vaaditaan negatiivinen koronatestitulos, jotta pääsee sisälle ravintolaan, joten kävimme aamulla ennen Skageniin ajamista pikatestissä. Löysimme myös kivan ravintolan, mutta vallaton 1,5-vuotiaamme ei brunssista piitannut. Hän huuteli muille asiakkaille ja tarjoilijoille ”Hello! Hello! Hello!”, yritti liittyä tuntemattomien pöytäseurueisiin, riisui kengät ja sukat, heitteli ruokaa lattialle ja oli levottomampi ja tuhmempi kuin koskaan aiemmin. Me söimme ruokamme ennätysajassa selät hiessä ja olimme huojentuneita, kun pääsimme ulos ravintolasta. :D Että sellainen kokemus! Tanskassa onneksi suhtaudutaan lapsiin tosi kivasti ja ymmärtäväisesti. En ole nähnyt, että kukaan olisi koskaan pyöritellyt silmiään tai katsonnut paheksuvasti, kun Esther räjähtää tai on levoton ja äänekäs. Pikemminkin päinvastoin, nytkin vieressämme istuva vanha pari naureskeli hänen jutuilleen ja jutteli ystävällisesti meille niitä näitä.
Mieheni muisteli ennen reissuamme lapsuuden matkaansa Jyllantiin ja halusi ehdottomasti käydä uudestaan Hanstholmin bunkkerimuseossa. Saksalaiset rakensivat tämän bunkkerin, useiden muiden bunkkereiden lisäksi, toisen maailmansodan aikaan puolustaakseen länsirannikkoa. Hanstholmin bunkkeri on Jyllannin parhaiten säilynyt. Kun Jonas ehdotti visiittiä museoon, en ollut kovin innostunut ajatuksesta. Paikanpäällä mieli muuttui melko nopeasti, kun astelimme sisään bunkkeriin. Todella mielenkiintoinen, ja ehkä myös hieman karmiva, paikka! Myös tyttäremme viihtyi täällä hyvin, moni asia oli ”vaaaaau!”.
Viimeisen lomapäivämme vietimme Aarhusissa, joka on Tanskan toiseksi suurin kaupunki. Ihastuin Aarhusiin välittömästi ja aloinkin jo suunnittelemaan tyttöjen reissua Jyllantiin, kunhan saan ystäviäni Suomesta taas kylään tänne. Aarhus on mielestäni tosi eläväinen, trendikäs ja kaunis kaupunki. Me hyödynsimme koronapassiamme ja kävimme Den Gamle By -museossa. Museo on ulkoilmamuseo, joka koostuu yli 75:stä vanhasta rakennuksesta, jotka on uudelleen sijoitettu. Sekä minä että mieheni rakastamme vanhoja rakennuksia tarinoineen, joten kohde oli meille molemmille todella mielenkiintoinen. Taloihin pääsi myös sisälle. Valitettavasti meillä oli aikaa vain muutama tunti museossa kiertelyyn ennen lautan lähtöä, joten paljon jäi näkemättä. Mutta ehdottomasti palaamme vielä Aarhusiin! Ehkä isovanhempien kanssa?
Ihanaa kyllä, kun pitkän lockdownin jälkeen Tanska on alkanut hiljalleen avautumaan. Kahvilat, museot ja ravintolat avautuivat juuri, kun olimme Jyllannissa, joten matkamme ajoitus oli täydellinen. Toki maski on edelleen pakollinen ja negatiivinen koronatestitulos tulee esittää, mutta tuntuu hyvältä päästä jälleen ihmisten ilmoille. Sitä on kaivattu!
Loppuun vielä tyttäremme lomanaama; emme ole koskaan nähneet häntä yhtä onnellisena ja villinä, mitä hän oli matkallamme. Kiitos Jyllanti!
