Kotikylämme

Muutamia vuosia sitten en voinut edes kuvitella, että asuisin joskus maalla. Olen kotoisin pienestä kaupungista Etelä-Pohjanmaalta ja vaikka lapsuusvuodet siellä olivat aivan parhaita, en unelmoinut paluusta pikkukaupunkiin. Mutta täällä sitä ollaan, peltojen ympäröimänä vajaan 700 asukkaan kylässä – niin se mieli muuttuu!

Vaikka kylämme on kovin pieni, meillä on täällä asiat palveluiden suhteen aika hyvin.

Päiväkoti ja alakoulu ovat kilometrin päässä kotoamme. Sekä päiväkodin että koulun tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä alueellamme asuu paljon lapsiperheitä. Iltaisin koululla on tarjolla  harrastustoimintaa sekä aikuisille että lapsille: tanssia, jumppaa, jalkapalloa ja käsipalloa. Tällä hetkellä tosin kaikki on tauolla koronatilanteen vuoksi.

”Keskustassa” on pieni juna-asema ja kirkko. Vielä muutamia vuosia sitten täällä oli kuulemma kyläkauppa, mutta se lakkautettiin ja nykyään lähimmät ruokakaupat ja muut palvelut ovat noin viiden kilometrin päässä.

Kotikadullamme on ”kirjasto” (kaksi kirjahyllyä kadulla sekä pieni kirjastorakennus puistossa) ja take away- ravintola, josta saa hyvää kotiruokaa. Isäni bongasi viime kesänä google mapsia selaillessaan, että kadullamme olisi ravintola, vain muutaman talon päässä meiltä. Selvisi, että sillä aikaa, kun rakensimme uutta taloa ja asuimme Roskildessa, naapurimme oli alkanut pyörittämään maatilallaan ravintolaa. Tämä on mielestäni hienoa, ja mielelläni kannatankin paikallisia yrityksiä.

Jos illallisen jälkeen tekee mieli herkkuja, parin kilsan päässä meiltä sijaitsee jäätelötehdas. Heidän vadelmasorbettinsa yhdistettynä suklaajäätelöön on taivaallista! Jonas on kasvanut tällä seudulla, joten pyöräretket jäätelötehtaalle olivat osa hänen lapsuuttaan. Ovi on aina auki ja homma toimii itsepalveluna: nappaat pakastimesta haluamasi pakkauksen ja maksat Mobilepaylla. Aluksi hämmästelin sitä, että kukaan ei ole paikalla valvomassa, vaan he luottavat siihen, että maksu hoidetaan. Tehtaan omistaja asuu samassa pihapiirissä, joten vaikka periaatteessa jäätelöä saisi vaikka keskellä yötä, emme koskaan käy ostoksilla liian myöhään.

Jotain täytyy kuitenkin myöntää: välillä kaipaan Roskilde- aikoja, Helsingistä puhumattakaan. Kaipaan sitä, että lenkillä näki ihmisiä, joogastudio oli lähellä ja  Wolt toi iltapalan kotiin. Nykyään huvitukset ovat ajomatkan päässä, ja tällä hetkellä lockdownin vuoksi kaikki on tietenkin suljettu. Yleensä ajelemme Holbækiin, Ringstediin tai Roskildeen, kun kaipaamme kaupunkia. Kööpenhamina on kauempana, sinne ajaa noin tunnin meiltä.

Vaikka kaupungissa on ihana käväistä, täällä on hyvä olla. Tykkään paljon meidän kylästämme ja tietenkin uudesta kodistamme. Lähialueen luonto on myös todella kaunista ja usein viikonloppuisin suuntaammekin lähimetsiin. Jonas myös tietää, että kun olen pahalla tuulella, minut pitää viedä luontoon ja palaan takaisin uutena naisena. :D

Kierros kotikylässämme päättyy tähän, ihanaa viikkoa Suomeen!