Mitä meille kuuluu?

Hullua, että on jo kesäkuu! Opevuosina tämä olisi tarkoittanut pitkän kesäloman alkamista, mutta nykyään on ”tyydyttävä” muutamaan lomaviikkoon. Jotenkin toisaalta tämä kotoa työskentely tuntuu siltä, että olisi lomalla koko ajan, sillä ei ole pitkiä työmatkoja ja tiukkoja aikatauluja. Nykyään ei tule edes laskettua päiviä lomien alkuun – se on kai ihan hyvä merkki?

Olen ollut viime aikoina vähän laiska kirjoittelemaan, mutta nyt voisin vähän kertoa, mitä meidän perheellemme kuuluu.

Olen käynyt lähes joka ilta kävelyllä tai pyöräilemässä ja ihastellut, miten kaunis meidän kotiseutumme onkaan. Pellot hehkuvat tällä hetkellä keltaisina ja luonto on muutenkin niin upea tähän aikaan vuodesta. Minusta on myös hauska pyöräillä täällä Estherin kanssa, sillä matkan varrella näkee aina hevosia, lehmiä, lampaita, koiria ja aika suurella todennäköisyydellä myös peuroja. Joskus ei tarvitse edes lähteä retkelle nähdäkseen peuroja, sillä niitä saattaa bongata omassa pihassammekin (mieheni sai napattua hyvän kuvan tästä vierailusta).

Kotitoimistollani ei ole ollut yksinäistä, sillä mieheni on pitänyt minulle seuraa. Jonas sai yllättäen aivoinfarktin muutama kuukausi sitten ja on ollut sairaslomalla siitä lähtien. Järkytys oli suuri, mutta hän on onneksi toipunut tapahtuneesta hyvin. Huomenna Jonas palaa takaisin töihin ja minun täytyy taas totutella olemaan yksin kotona. Mieheni on sitä mieltä, että vaikeaa tulee olemaan, höpötän kuulemma koko ajan. Ehkä voisin silloin tällöin käydä toimistolla pyörähtämässä mielenterveyteni vuoksi. 😀

Estheristä on tullut yhtäkkiä iso tyttö! Meistä tuntuu, että hän on ihan lyhyen ajan sisään kasvanut tosi paljon (yli puolet minun pituudestani jo! :D). Esther höpöttelee paljon; osa aivan siansaksaa, mutta osaa hän muodostaa myös järkeviä lauseita tanskaksi ja englanniksi. Yleisimmät fraasit ovat aamuisin hänen huoneestaan kuuluva ”mama/daddy, kom nu!”, ”tutti, where are you?”, ”I love you”, ”det er min tur!”, ”vi ses!” ja tietenkin uhmaikään sopiva ”nej! nej! nej!”. Tyttäremme on hyvin voimakastahtoinen ja temperamenttinen. Tavarat lentelevät, kun asiat eivät mene hänen toivomallaan tavalla. Mutta hän on myös hyvin iloinen, sosiaalinen ja rakastava – saamme paljon suukkoja ja halauksia lyöntien lisäksi. :D

Pihaprojektimme etenee! Jonas rakensi viime viikolla muurarikaverinsa kanssa meille portaat ja aidan.  Eilen tilasimme pihalaatat, joten pian alkaa terassin rakentaminen.

Muutama viikko sitten kävimme shoppailemassa Planteskolessa ja ostimme mansikoita, kurkkua, tomaattia ja mustikkaa. Käymme jatkuvasti päivystämässä, miltä kasvimme näyttävät – kurkku ei näytä oikein hyvinvoivalta, mutta ainakin mansikkasatoa on pian luvassa!

Tällaiset pienet jutut tekevät minut onnelliseksi nykyään. Täällä kaikki siis hyvin nyt. Toivottavasti siellä myös!